Kyllä isä osaa

Arki on nykyään melko hetkistä. Siitä huolimatta ehdimme suurpiirteisesti tehdä elämässämme kaiken sen kuin aiemminkin. Pyykit tulee pestyä ja kotikin tulee imuroitua kerran viikossa. Lisäksi ehdimme lenkkeillä ja nähdä ystäviä ihan tarpeeksi. Ihmettelimmekin mieheni kanssa taannoin mihin ihmeeseen olemme aikamme ennen kuluttaneet. Ilmeisesti johonkin turhanpäiväiseen, kuten liialliseen työntekoon.... 

Päivien hektisyys alkaa meidän taloudessa aamukuuden pintaan, kun pojat ilmoittelevat olevansa hereillä. Sitten seuraakin ennen puoltapäivää seuraavat toimet: aamumaidot pojille ja oma aamupuuro & kahvi, poikien nukutus aamupäiväpäikkäreille, omat aamurutiinit, poikien vaipanvaihtoa vähintään yhteensä neljä kertaa (yleensä kuusi, koska kakkahan tulee parhaiten puhtaaseen vaippaan), poikien pukeminen (jos ollaan iltapäivällä jonnekin lähdössä), lounasmaidot ja perunasoseet pojille, oma lounas (eilisiä jämiä, turha haaveilla että itselle ehtisi ruokaa oikein valmistaa). Siinäpä se. Näiden jälkeen ollaankin valmiita iltapäiväpäikkäreille vaunuihin. Nyt kun syksy on tullut niin pitää tietysti pukea pojille tuossa vaiheessa vielä lisää kerroksia yli 6kg mittoihin kasvaneisiin vartaloihin. 

On ollut päiviä, jolloin olen ihan katki jo klo 12:30. Tässä perheessä vaunulenkit alkavatkin harventua, ellei lenkittäjäksi löydy silloin tällöin iltapäivisin joku muu. En jaksa koko ajan marssia ympäri kaupunkia. Pojat siirtyvät kohta nukkumaan parvekkeelle (kun ilman viilenevät) tai alan itse tönöttää kerrostalon pihamaalla talonmiehen kanssa rupatellen. 

On siis sanomattakin selvää, että olen alkanut kaivata omaa aikaa. Hektisyydestä johtuen yöuneni ovat nimittäin alkaneet kärsiä. Irrottautuminen on vain ollut itselle kovin vaikeaa. Kysessä lienee jokin äitisyndrooma, ihan kuin minulla ei olisi oikeutta minnekään mennä! Imetys on tietysti tehnyt omat ongelmansa lähtemiseen, koska ruoka-aikaan on pitänyt olla paikalla. Eipä tarvi enää. Imetys on nimittäin meidän perheessä nyt finito! Luopumisen tuska oli kova mutta olo on kyllä helpottunut. Kahden vauvan imettäminen ei ole meinaan mitään helppoa hommaa. 4,5kk jaksoin, nyt tissit kuuluvat taas itselleni. Ja tuolle isommalle pojalle, joka on raukka parka joutunut niistä erossa pysymään kuukausia :)) Ihanaa pukea päälle myös kunnon liivit!! Ja enää ei tarvitse miettiä mitä päällensä pukee. Että  saako tän ja tän asun kanssa tissit paljaaksi? 

Omaa aikaa saadakseni mieheni lähti poikien kanssa eilen golfkentälle. Yritin ensin vastustella, että eihän siitä nyt mitään tule kun niille tulee kohta nälkäkin (äitisyndrooma). Mutta sitten totesin, että lähtekööt! Ei kai se minun ongelmani ole jos hommat eivät häneltä suju. Ja sujuivathan ne!  Kun tulin myöhemmin illalla omaa aikaa viettämästä takaisin kotiin koko katras oli kylpyhuoneessa suihkunraikkaina. Tässä kuvatodiste söpöstä näystä kylppärissä. Mä rakastan mun poikia!