Näin parisuhde pysyy kunnossa

Törmäsin tänään keltaisen lehdistön nettisivuilla artikkeliin, jossa kerrottiin kuusi epätavallista vinkkiä parisuhteen kunnossa pitämiseen. Päätinpä tässä iltani iloksi ottaa niihin kantaa lapsiperheen näkökulmasta.


1. Älkää nukkuko samassa sängyssä

Helppo rasti! Varmasti jokaisessa lapsiperheessä nukutaan silloin tällöin eri sängyissä, eri huoneissa tai jopa ihan eri rakennuksissa. Jos tenavat valvottavat (kuten ne nyt joskus tuppaavat tekekemään) tai pyörivät levottomasti perhepedissä, jompi kumpi vanhemmista siirtyy nukkumaan jonnekin mahdollisimman kauas (yleensä isä). Kuulin juuri perheestä, jossa isä on nukkunut neljä vuotta sohvalla. Siellä on parisuhde siis taatusti kunnossa! Meillä tämä vaihe kesti syksyllä vain parisen viikkoa, sitten olohuoneessa ollut ilmapatja laitettiin taas kaappiin. Olihan se tietysti romanttista kun sai mennä yökylään toisen kainaloon (jos väsymykseltään jaksoi).

2. Viettäkää aikaa erossa toisistanne

Taas tosi helppoa! Mies on päivät töissä ja illat ylitöissä, vaimo lasten kanssa kotona. Tiesittekö, että pienten lasten isät tekevät tutkitusti pisintä työpäivää? Onneksi oma mieheni on luokanopettaja, jossa ylitöitä ei juurikaan ole, koska kunnilla ei ole sellaisista varaa maksaa. Viikonloppuina sitten järjestetään silloin tällöin lapsenvahti, jotta molemmat pääsevät omiin menoihinsa "tuulettumaan" tai vaihtoehtoisesti käydään vuorotellen omissa harrastuksissa. Ja kas, kumppania jonka kanssa on lapset tehnyt, näkee huomattavasti vähemmän kuin ennen lapsia.

3. Riidelkää säännöllisesti

Miksi nämä ovat näin helppoja?? Sellaista lapsiperhettä ei olekaan, jossa ei säännöllisesti riideltäisi. Ne pitää vain osata sopia kohtuullisen ajan kuluessa, sillä onhan se nyt ihan typerää päiväkausia murjottaa siitä kumpi on enemmän pessyt pyykkiä, siivonnut ahkerammin keittiötä tai käynyt useimmin hieltä haisevissa ryhmäliikuntasaleissa heiluttelemassa jäseniään.

4. Älkää käykö treffeillä

Ei tulisi mieleenkään. Osaisiko sitä enää edes pynttäytyä parhaimpiinsa, asetella tukkaansa ja meikata silmiään sellaisen henkilön vuoksi, joka nykyään näkee minut kotikutoisena villasukkasankarina päivästä toiseen? Jos ylipäätään näkee, koska ainakin meidän perheessä vauvat vievät lähes kaiken huomion ja saavat suukkojakin satamäärin enemmän kuin me aikuiset. Oltiin me muuten treffeilla kerran tänä syksynä. Ahtauduimme elokuvasaliin syömään irtokarkkeja. Kivaa oli, mutta ihan turhaan meikkiä laitoin sinne pimeään :-)

5. Pelkkä seksi ei ole terveellistä

Mitäköhän tähän pitäisi sanoa? Kyllä se nyt vaan on. "Fyysisen läheisyyden pitäisi olla sielullisen, emotionaalisen ja älyllisen läheisyyden huipentuma", todetaan alkuperäisessä artikkelissa. Haluanpa tietää missä on lapsiperhe, jossa harrastetaan tuntikausia kestävää tantraseksiä. Jos kuvittelet tällaista, kehoitan katsomaan seuraavaksi kelloa kun fyysinen läheisyytenne alkaa ja uudelleen kun se loppuu. Saatat yllättyä.

6. Tee syrjähyppy

Tämä neuvo on hanurista. Älkää totelko. Koskaan. Ikinä.

Eipä mulla muuta. Alkuperäisen tekstin voi lukea tästä: Näin parisuhde pysyy kunnossa (Iltalehti)

Isän näkökulma: Harrastamista poikien ehdoilla

Oman mielenterveyden ja jaksamisen kannalta ihmisen tulee tehdä asioita, joista hän nauttii. Minulle näitä asioita ovat mm. juokseminen, kuntoilu ylipäätään ja golf. Aina ei voi kuitenkaan ajatella itsekkäästi ja tehdä mitä kulloinkin huvittaa. Patukat rytmittävät ja kuormittavat arkea sopivasti ja nainen sanoo myös oman sanansa. Joten helpommalla pääsee kun tekee asioita patukkatahdissa:) Näin nainen saa myös omaa aikaa ja itse saan tehdä sitä, mistä nautin. Kaikki voittavat! Mutta miten...?

Juokseminen on lastenleikkiä patukoiden kanssa. Senkun lastaan pötkylät vaunuihin säänmukaisesti (tässä on muuten paljon opittavaa!) puettuna ja suuntaan kirmaamaan pihalle. Juoksu kannattaa vain ajoittaa ruokailujen väliin, niin marakatit tankkaavat unta kuulaan isän valmistautuessa seuraavaan maratooniin. Juoksin muuten syyskuussa kuudennen maratonini. Pojat olivat usein lenkkikaverinani ja ennätys parani 12 minuuttia!

Muuta kuntoilua olen toteuttanut niinkin eksoottisesti kuin olohuoneen lattialla. Pötkylät ovat syöneet niin hyvin, että niistä saa hyvät kahvakuulat treenaamiseen. Kesällä pojat olivat vielä aikamoisia rääpäleitä ja heiveröisiä, joten kovaa hikitreeniä ei saanut tehtyä. Nyt voi jo aikalailla pyöritellä, käännellä ja väännellä. Pojat vielä kaiken lisäksi nauttivat suuresti iskän kuntoiluhetkistä. Äiti on myös tuplapatukkajoogaillut. Tykkäsivät siitä myös. Antaa äidin harrastaa sitä. Notkeuteni myötä edellä mainitusta seuraisi vain isän naurujooga...

Viimeinen mainittu monista intohimoistani on golf. Harrastan pelaamisen lisäksi mökin paskahuussin sisustamista golfin hengessä:). Kesällä kävin poikien kanssa muutamia kertoja pelaamassa. Sama juttu kuin juoksemisessa. Ajoita ruokailujen väliin, mieluiten pitkien päikkäreiden kohdalle. Valitse lähtöaika niin ettei ryhmässä ole muita. Kaikki golfkentällä eivät varmasti ymmärrä nukkuvia pikkugolfareita. Tiger Woods aloitti kahden vuoden ikäisenä. Minä aloitin poikien mentalivalmennuksen paljon aikaisemmin:). Päiväunilla vaunujen tulee olla liikkeellä (ainakin meidän poikien mielestä), joten lyö palloa ilman pitkiä rutiineja. Varaa vain paljon palloja mukaan, koska vaunujen kanssa on vaikea käyskennellä niin metsissä kuin vesiesteiden läheisyydessä palloja etsien.

Kaikesta ei tarvitse luopua lasten syntymän myötä, kunhan vain uskaltaa soveltaa. Kuva Kalafornian golfkentältä kesällä 2013. Ensi kesää jo odotellen!

Miltä äiti näyttää?

Juuri ja juuri kehtaan näin julkisesti myöntää, että olen joskus vuosien saatossa SAATTANUT pikkuriikkisen kummastella joidenkin äitien lookkia kodin ulkopuolella liikkuessa. Että mihin ovat jääneet korkokengät, meikit, uudet vaatteet, tukan laittaminen ja sen sellaiset. No en ihmettele enää. Olen syksyn aikana tullut siihen tulokseen, että on ylipäätään saavutus, jos useamman lapsen äiti ylipäätään pääsee ulos kotiovesta JOTKUT vaatteet päällään. Ja vielä isompi saavutus on, jos kiireen keskellä vaatteet sopivat hyvin toisiinsa. Kun lapset kirkuvat väsymystään ei tee kovasti mieli valita itselleen trendivaatteita vaatehuoneesta (jos niitä siellä sattuu olemaan). Varsinkaan kun edessä on syksyinen vesisade, tuuli ja parin tunnin vaunulenkki, ilman pysähdyksiä. Onnellisia ovat ne äidit joiden lapset nukkuvat heräämättä pysähdyksissä olevissa vaunuissa. Eräs monikkotuttuni kertoi katsoneensa kellosta aikaa kauanko vauvat nukkuvat vaunuissa kotipihaan saapumisen jälkeen. Kolme minuuttia! Tuossa ajassa ei paljon keskustan kahviloissa lattea siemailtaisi. Onneksi kaikkien äitien pelastus,  take away -kahvi on keksitty!

Suurin osa tuntemmistani äitiyslomalaisista (minä mukaan lukien) kulkee suurimman osan päivästä tuulipuvussa, tai muissa urheilullisissa vetimissä. Se yksinkertaisesti johtuu siitä, että ne ovat vaunujen kanssa liikkuessa käytännöllisimmät. Vaatteet saa kiskaistua nopeasti päällensä ja ne ovat aina eteisessä lähtövalmiina. Ja jos on sattunut satsaamaan hieman laadukkaampaan ulkoiluasuun, se on kaikenlisäksi vielä tyylikästä katseltavaa! Ainakin minun mielestäni, koska ylipäätään tykkään urheilullisesta pukeutumisesta. Ja koska päähän on näillä keleillä kumminkin laitettava pipo, ei sen tukankaan aina joka päivä ole niin väliä. Kunhan hiukset on hyvin leikattu niin malli säilyy ihan kohtuullisesti vaikka myssyn vetääkin tiukasti päähänsä. 

Näin isänpäivän kunniaksi olikin kiva sitten oikein laittautua vähän parempiin kuteisiin ja lähteä perheen kesken syömään. Mukana kekkereissä olivat myös mieheni koko lapsuudenperhe puolisoineen ja oli tosi kiva kokoontua yhdessä hetkeksi turisemaan kuulumisia. Meidän poitsutkin saivat juhlapäivän kunniaksi jalkaansa tuliterät farkut! Nautimme miehen kanssa kotiin tultaessa vielä lasilliset viiniä juhlapäivän kunniaksi, olihan tämä meidän perheessä laatuaan ensimmäinen. 

Sain kimmokkeen tästä aiheesta kirjoittamiseen eilen, kun eräs kaverini oli saanut kuulla näyttävänsä "niin äidiltä!" Jäin sitten miettimään, että miltä se äiti oikein näyttää? Väsyneeltä ja tavalliselta vai hehkuvalta ja laittautuneelta? Ja miltä äidin sitten kuuluisi oikein näyttää? Oma mieheni tokaisi muutama viikko sitten kaupungilla "oho, olipa äiti laittautunut", kun vastaamme käveli nuori äitit (lapsen ja miehen kera) silmämeikein, korkokengin ja irtoripsin varustettuna. Kun tiedustelin kommentin taustoja sain vastaukseksi, että äiti oli laittautunut LIIKAA. Jaaha. Ota tästä nyt sitten selvää. Itselleni se on kuitenkin aivan sama, minä olen minä vaikka voissa paistaisi. 

Isän näkökulma: Vauvauinnissa

Olemme harrastaneet perheen kanssa jo pian kaksi kuukautta vauvauintia. Eilen oli suuri päivä, kun valokuvaaja tuli ottamaan kuvia sukelluspatukoista. Parin viikon päästä "halvat" otokset valmistuvat tilattaviksi. Kysyin monikkoalennusta, eipä tullut valokuvaajalta kuin "oletko tosissasi"-ilme. Aina pitää yrittää:)

Käymme uimassa perjantaisin naapurikaupungin pienessä hallissa. Ajattelimme, että se on mukavampi paikka aloittaa poikien veteen totettelu, vähemmän ihmisiä ja vähemmän bakteereita. Lisäksi vauvauinnin ajankohta (pe alkuilta) naapurikaupungissa tuntui paremmalta kuin 300m päässä oleva uuden uimahallin ajankohta (la aamu). No ehkä vuodenvaihteen jälkeen vaihdamme lähihalliin. 

Koen olevani etuoikeutettu kaksosperheen isänä uinnissa. Monta isää istuu tumput suorina altaan reunassa, liekö osa sinne pakotettuna, sillä välin kun äidit leikkivät vesileikkejä omien vauvojensa kanssa. Meillä ei ole tätä ongelmaa. Suihku- ja pukuhuonerituaalit eroavat myös hieman. Muut isät kun lompsivat uimakassin kanssa pukkariin, siitä suihkun kautta saunaan ja altaan reunaan istumaan. Puolen tunnin uinnin jälkeen samat rituaalit päinvastaisessta järjestyksessä. 

Kaksosperheen isän rituaalit: Minä kannan pukuhuoneeseen patukan turvakaukalossa, bumbo-istuimen (on muuten loistava keksintö!) ja uimakassin. Sitten riisun vauhdilla omat ja patukan vaatteet pois. Tasa-arvon nimissä miesten pukuhuoneesta ei aluksi löytynyt hoitotasoa. Naisten puolella niitä on kuulemma kolme. (Tähän tuli onneksi muutos sillä seuraavalla kerralla minua odotti myös hoitotaso.) Yleensä tässä vaiheessa on myös torttutoimitus valmiina. Viimeksi eräs herra ajoi rauhassa partaansa vessassa. Ei auttanut kuin vaivihkaa pestä takapuoli suihkuhuoneessa. Vauvauintiin ei saa mennä peseytymättä, joten siinä sitä taiteillaan. Aina sitä jotenkin saan kikkailtua itseni patukan kanssa ajallaan altaaseen. Naispuoliset lukijat tietysti ihmettelevät, ettei tämä edellä mainittu eroa mitenkään heidän vauvauintikokemuksistaan. Ei niin, mutta kyse onkin isän näkökulmasta:) Samassa ryhmässä on muuten toinenkin monikkoperhe, joten ihan yksin en vauvan kanssa miesten puolella onneksi ole. 

Pojat nauttivat suuresti vedessä touhuamisesta. He ovat uintireissulla superkiltteja (ainahan meidän pojat on:)! Joten myös vanhemmat nauttivat uintireissuista. Ne ovat mukava tapa laskeutua viikonlopun viettoon.


Koska uimahallikuvia ei meillä vielä ole, laitetaan tähän yksi kotoa otettu kuva, jossa harjoittelemme istumista bumboissa. Hauskaa on kuten kuvasta näkyy!

Pukemisen riemua!

Ilmojen kylmettyä olen saanut totutella massiiviseen pukemisrumbaan. Kotoa poistumisen eteen on nimittäin nähtävä melkoisesti vaivaa. Ensiksi puetaan päivävaatteet eli bodyt, housut, sukat tai vaihtoehtoisesti sukkahousut. (Kyllä vain, pojatkin käyttävät vauvaiässä sukkahousuja, vaikka mieheni oli asiaa aluksi vaikea nielläkin.) Sitten puetaan välikerros eli jonkin sortin villa- tai fleecepuku, joka tietysti tästä vielä paksunee kun lämpötila putoaa pakkasen puolelle. Sitten tumput, sukat, lakki (tai kaksi) ja lopuksi päällishaalari. Niin ja tämä koko määrä siis x 2.... Hoitopöydästä ei muuten taloudessamme ole pukemiseen enää mitään apua, pukemislinjasto sijaitsee lastenhuoneen lattialla, jossa itse kykimme ergonomisesti polvillaan.

Pukemiseen liittyy päivittäin aina sen verran itkua, hammastenkiristystä ja hikikarpaloita, että ihan puolen tunnin pikapiipahduksen vuoksi en viitsi moiseen hommaan ryhtyä. Yleensä puuha meneekin niin, että ennen lounasta puen pojille päivävaatteet ja loput kerrokset sitten juuri ennen uloslähtöä ja päikkäreitä. On muuten suoranaisesti ärsyttävää, että vauvojen terällisiä potkuhousuja valmistetaan enää verrattain vähän. Nehän olisivat niin käteviä! Nyt kun kappojen valikoimat pullistelevat söpöjä housuja ja sukkia, tietää se meidän perheessämme usean ylimääräisen vaatekappaleen pukemista päivittäin. Sitäpaitsi en tiedä kovinkaan montaa vauvaa, jonka jalassa sukat oikeasti pysyvät. Nehän on niin kiva potkia tai repiä pois jaloista alta aikayksikön. Erään lastenvaateliikkeen myyjä kertoi minulle taannoin, että terälliset potkuhousut ovat vauvojen varpaille vaarallisia ja siksi valikoima on nykyisin niin suppea. Anteeksi mitä? Jos tähän olisi uskominen Suomi olisi väkkärävarpaisia aikuisia maalaiskylät pullollaan. Tämä on taas varmaan jotain EU-juttuja. Yhtenäisen euroopan puolesta, eihän niitä teriä (tai sukkia ylipäätään) edes tarvita jossakin Espanjassa tai Italiassa, joten hyvä siellä on tehdä päätöksiä tällaisista asioista. No mutta koska täällä pohjolassa sukat ovat nyt kuitenkin verrattain tärkeät lähes ympäri vuoden, on ne puettava poikien pikkuruisiin jalkoihin. Teimme muuten aiemmin syksyllä mieheni kanssa aloittelijan virheen ostaessamme välikausipuvuiksi sellaiset, joissa ei ollut käännettäviä lahkeita tai hihansuita. Tämähän tietysti vielä tuplasi puettavien sukkien määrät, kun villasukatkin piti vetäistä vielä jalkoihin. Onneksi näillä keleillä meillä on käytössä jo seuraavan paksuustason haalarit, joissa nämä mukavuudet ovat mukana (eläköön äitiyspakkausen haalarit!)

 Meidän pojista Elmeri on aina pitänyt pukemista vähintäänkin epämukavana. Vaikka yrittäisit hoitaa hommaa miten hellävaraisesti ja leperrellen edessä on aina ruttuun kääntyvä naama ja ikävää parkumista. Onnilla taas palaa hihat, jos pukeminen ja uloslähtö kestävät liian kauan. Ja kyllähän se nyt kestää kauemmin kun nanosekunnin, varsinkin jos huomaat että omat hanskat ovat lähtöhetkellä hukassa, hoitolaukku olikin pakkaamatta tai kissat ovat hukassa ja etsiskelet niitä kuraiset kengät jalassa ympäri kämppää kurkistellen jokaiseen aamun aikana avattuun kaappiin. Ja aina on tietysti käytävä vielä kerran tarkistamassa ettei kahvinkeitin vain jää päälle :-) Sitten ei muuta kuin rentoutuneena rappukäytävään! Välillä oikein hävettää kun molemmat natiaiset itkevät naama punaisena rappukäytävässä. Onneksi homma rauhoittuu heti kun saan vaunut ulkona liikenteeseen. Kerran muuten  keskellä tällaista katastrofaalista lähtöhetkeä ovikellomme soi. Naapurin mummohan se siellä oli palauttamassa kaverilta aiemmin pihaan tippunutta tuttipulloa. Ei tainnut hymy irrota meikäläiseltä, kun pojat kiljuivat väsymystään, itseltä valui hiki pitkin selkää ja kissa karkasi rappukäytävään. Taisin enemmänkin muistuttaa ylikireää vieteriukkoa.

Ei muuta kuin huomista ulkoilua kohden!