Ai niin, eihän se ollutkaan viikko vaan yksi vuorokausi. Pojat olivat yöhoidossa ja me vanhemmat lähdimme elpymään mökille. Teki terää, joskus on nimittäin akkujakin ladattava. Onneksi pojat ja hoitajat viihtyivät taas hyvin yhdessä niin seuraavaakin elpymiskertaa saa rauhassa suunnitella. Lomailu on nimittäin monikkoperheen arjesta välillä kaukana. Päivät alkoivat perheessämme inhimillisesti seitsemältä, kunnes siirryimme talviaikaan. Nyt noustaan iloisena usein jo kuudelta. Ihan jokainen päivä, huvitti nouseminen tai ei. Pojat tosin heräävät aina iloisesti jokellellen ja naamat hymystä loistaen. Se on oikeasti aika söpöä ja hellyttävää! Siellä ne meidän pienet prinssit juttelevat keskenään omista pinnasängyistään huudellen. Ei haittaa vaikka ympärillä on pilkkopimeää, kun veli on lähellä.
Toisena hauskana hetkenä aamuissa on se, että prinssi A työntää aamukakat heti herättyään. Isi ja äiti pääsevät siis aina heti tositoimiin unihiekkaa silmistä räpytellen. (Tämä oli juuri näitä juttuja joista lapsettomat eivät ole kiinnostuneita, tiedetään.) Sen verran tästä kakkarumbasta on kuitenkin lisää mainittava, että väitän kaksosperheen arjen näkyvän nimenomaan vaihdettavien kakkavaippojen määrästä. Kuusi haisevaa pakettia päivässä on ihan normia (jee).
Meillä muuten kääntyillään selältä vatsalleen jo ahkeraan ja muutenkin pojat onnistuvat liikuttelemaan itseään jo minne sattuu. On tämä vaan niin hienoa seurata pikkuprinssien kehittymistä! Tässä yksi kuvatodiste tämänpäivän tilanteesta. Vessaan lähtiessäni poitsut olivat kiltisti selällään ja vierekkäin... (Mitenköhän mä kohta sinne vessaan pääsen??)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti