Tämän päivän helistin (kuvassa) ihanan pehmeä ja hellyyttävä. Värit ovat kivan pastellisävyiset ja vaaleanhaaleat, tunteita herättämättömät. Helistimestä lähtevä ääni on korvia hellästi hivelevä lempeä kimahdus, oikein miellyttävä (varsinkin aikuisen korvaan). Ja tällä kun hakkaa itseään tai velipoikaa ei varmasti satuta ketään.
Toista oli vuosikymmenet sitten (kuvassa). Kovaa muovia koko härpäke, kiva hakata (varsinkin velipoikaa). Antaa heti palautteen (kivun muodossa). Myös olohuoneen parkettia tai keittiön pöytää hakatessa lähtee komea soundi. Värit ovat voimakkaat, kirkas punainen keskusta kiinnittää ensimmäisenä huomion. Ja se ihana kalkatus, joka vehkeestä lähtee. To-della kuulee helistimen toiseen huoneeseenkin vaikka olisi ovikin kiinni. Tätä on myös kiva jäytää alaleukaan ilmestyneellä talttaparilla.
Voitte vain kuvitella, kumman lelun kanssa patukat viihtyvät! Siis blogin pointti, ollaanko (vain onko se jo) maailmasta tekemässä lapsille pehmeä, kulmat pyöristetty, vaaroja ja pahaa mieltä sisältämätön? Siinä on vanhemmilla valta ja vastuu rakentaa lasten maailmankuvalle raamit. Jos ei koskaan satu tai tule paha mieli, mitä siitä sitten seuraa?
Vähän liikaa mun mielestäni esitellään ja myydään kaikkea turvatavaraa ja niitä sitten kriisimammat ostavat kassit täyteen, kas kun eivät kuplamuoviin vuoraa asuntoa. Miten se lapsi voi koskaan oppia mistään kolhusta, jos niitä ei koskaan tule?
VastaaPoistaMeillä ei ole konttauskypärää, ei kulmasuojia pöytiin, ei suojia pistorasioissa, ei stoppareita tai lapsilukkoja laatikoissa, ei hellasuojaa. Hengissä tuo yksivuotias on vieläkin. Sormet jäävät laatikoiden väiin harvasen päivä, pääkin kolahtaa millon mihinkin, yleensä kävellessä kun jää vilkuilemaan taaksepäin niin pian kopsahtaa, lattia on kovaa laminaattia ja sitä peittää muutama matto, siihenkin on monesti kupsahdettu. Laatikoiden sisältö revitään nanosekunissa lattialle, mutta jotain on myös opittu. Aterimiin ei saa koskea ja laatikoita pitkin kiipeilyyn on selvästi tullut pientä varovaisuutta kun kerran on jalka luiskahtanut ja käynyt muks. Pipeistä oppii, useimmiten :)
Luin bloginne lähes yhdeltä istumalta alusta saakka, mainiota tekstiä! Toivoisin jatkoa :)
VastaaPoista