maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulu tulla jolkottaa

Minä, joka en ole koskaan ollut suuri jouluihminen sain itseni muutamia päiviä sitten kiinni miettimästä joulua. Niinpä niin, jouluhan on lasten juhla ja mitä ilmeisemmin jo pikkuvauvojen olemassaolo saa aivoni kääntymään joulutaajuuksille. Mitä onkaan luvassa muutaman vuoden kuluttua, kun pikkuprinssimme oikeasti ymmärtävät touhusta jotain....

Joulu tuo mukanaan ihania kohtaamisia. Erityisen iloinen olen siitä, että veljeni perhe saapuu kotikonnuille pyhiksi ja pääsemme kokoontumaan yhdessä herkkupöytien ääreen. Lisäksi tietysti mieheni lapsuudenperheen kanssa vietetään yksi juhlapäivistä. Koska minulla nyt tuntuu olevan inspiraatiota joulujuttujen miettimiseen, alankin suunnitella jo hyvissä ajoin ainakin leivonnaisia. Mieheni ainakin tykkää, varsinkin jos pääsee kaapimaan taikinakulhoja. Yhdet muffinssit jo koeleivoin Onnin toimiessa innokkaana leipuriapulaisena. Tässä sitä nyt ollaan pullantuoksuisena kotiäitinä vihdoinkin! 



Joulussa on kuitenkin yksi asia, mikä aiheuttaa tänäkin vuonna päänvaivaa, huolimatta joulutaajuuksille pääsemisestä. Nimittäin lukemattomien lahjojen hankinta. Ensinnäkin jostakin pitää löytää aikaa ja inspiraatiota lahjojen keksimiseen ja metsästämiseen. Toiseksi jostakin pitää löytää lahjojen ostamiseen rahaa, joka näin äitiyslomalaisen näkökulmasta on vähintäänkin mielenkiintoista. Olemmekin sopineet sukulaisten kanssa pääosin, että aikuisten kesken emme lahjoja osta, joka helpottaa huomattavasti lahjojen hankkimisrumbaa. Voimme siis keskittyä rauhassa miettimään kaikkea sitä ihanaa, tarpeellista ja tarpeetonta, jota pikkupoikamme tarvitsevat. Lahjalistalle ovat päässeet jo nyt ainakin taaperokärry, vauvapulkat, potat, kaukalomalliset ruokalaput, isompia vaatteita, soivat lelut ja autolelut.

Lisää lahjaideoita voimme keksiä keskiviikkoon mennessä, sillä silloin vietämme poikien ensimmäisiä pikkujouluja! Luvassa ovat Porin seudun monikkoperheiden pikkujoulut, johon saapuvat lapsia ja lapsenmielisiä ilahduttamaan myös joulupukki ja tonttutyttö. Siellä sitten voimme sujauttaa uusia lahjalistoja eteenpäin :-)

Pojat muuten sairastuivat myös ensimmäiseen flunssaan viikko sitten. Nyt on krohistu, aivasteltu ja niistetty meidän perheessä. Myös korvia hieroskeltiin ja kävimme niitä lääkärissä näyttämässä, mutta mitään ei (onneksi) löytynyt. Samassa rytäkässä Onnilla puhkesivat myös kaksi ensimmäistä hammasta!  Näistä kahdesta edellä mainitusta seikasta huolimatta molemmat ovat kuintenkin nukkuneet 12 tunnin yöunia kertaakaan meitä vanhempia herättämättä, joten taloudessamme taitaa asustaa kaksi erittäin hyväunista pikkuveikkaa. Ihan loistavaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti