Hups, blogi on ollut kesälomalla. Lukeekohan tätä enää edes kukaan? Jos ei niin toimikoot sitten vaikka omana terapiapalstana.
Kauan odotettu kesä tuli ja meni. Aika on rientänyt niin että päätä huimaa. Pojat täyttävät ylihuomenna 4kk. Kesämme on ollut onnentäyteinen ja superhelppo. Pojat ovat syöneet ja nukkuneet mallikelpoisesti. Pääsääntöisesti yösyöttöjä on ollut koko kesän ajan vain yksi. Ja koska luokanope-mieheni on ollut koko kesän kanssamme, vauvojen hoito on ollut koko ajan molempien vanhempien vastuulla. Olenkin kesän mittaan ollut monesti kiusaantunut siitä, kun minulta on kysytty miten MINÄ jaksan. Kysymyshän olisi kuulunut, että miten ME jaksamme. No anyway, hyvin on jaksettu!
Myönnettäköön kuitenkin, että kesä on ollut pitkä kuherruskuukausi. Ihan syystäkin, sillä ristiäisten yhteydessä 8.6. vietettiin myös vanhempien salahäitä!
Kuherruskuukausi vietettiin mökillä, jossa vierähti yhteensä 8 viikkoa. Syöttämisten, pesemisten, pukemisten, seurustelun, ilmakylpyjen ja leikkimisen ohella tavattiin runsaasti ystäviä, tuttavia, sukulaisia, isovanhempia, naapureita ja kumminkaiman sukulaisia. Myönnettäköön, vähän liikaa. Nyt kun olemme palanneet kaupunkiin äidillä on hitonmoinen kesäkrapula.
Liika sosialisointi on aiheuttanut minussa
suuremman luokan ahdistusta. Olen luonteeltani sosiaalinen, mutta kaipaan kuitenkin ympärilleni tilaa muilta ihmisiltä, olivatpa ne keitä tahansa. On tietysti ihanaa että kaksoset kiinnostavat monia. Joskus on vaan kiva olla myös rauhassa, kun ei edes lähikauppaan saa mennä ilman, että joku puolituttu tai tuntematon tulee juttelemaan, kyselemään ja katselemaan. Tämä on tätä kaksosperheen arkea. Tietysti itseäänkin saa syyttää. Pitääkö jokainen small talk-
tilanne päättää omasta suusta kuuluviin sanoihin "Tulkaa käymään!" Aikuisten oikeasti, en mä kuvitellut todellakaan kaikkien tulevan...
No mutta nyt arki on täällä ja lähtökohdat ovat mitä mainioimmat. Olen alkanut (omasta tahdosta) hoitamaan yösyötöt ja heräämiset yksin. Olenkin nyt onnistunut sekoittamaan oman unirytmini, poikien kaikki rytmit ja tekemään poikien rytmeistä samanaikaisuuden sijaan peräkkäiset. Kaikki kaksosten vanhemmat tietävät mitä tämä tarkoittaa: kun toinen herää niin toinen nukkuu. Kun toinen on nälkäinen toista ei voisi vähempää syöminen kiinnostaa. Mutta silti, on kovasti hymyileviä omia kultapalleroita kuitenkin niin ihana katsoa!
Ja sainhan minä tänäänkin molemmat kuitenkin nukkumaan samaan aikaan vaunuihin ( järjettömän huutokonsertin seurauksena tosin). Siitä olikin sitten mukava lähteä kiireesti ulos ovesta kesävaatteisiin pukeutuneena huomatakseni, että ulkona on kylmä ja siellä sataa. Sateenvarjoa minulla ei ollut, joten sain suihkun samalla. Ihan hyvä, sillä en sinne ollut tänään vielä ehtinytkään. Joku päivä muuten otin pikasuihkun ollessani poikien kanssa kolmisin. Pojat jäivät sittereihin tapittamaan lelukaariaan. Juoksuaskelin kylppäriin ja suihku auki ( vaatteet olin käynyt riisumassa jo aiemmin). Kun sain vesihanan auki, toinen pojista itki perääni. Saakohan jostain ostettua nopeasti iholta huuhtoutuvaa suihkusaippuaa? Dermosilin versio kesti huuhtoutua ainakin liian kauan. Ja sanomattakin on selvää, että hiuksia en sillä erää pessyt. Suihkuepisodissa taisi minulla kuitenkin olla vähän huono ajoitus, sillä pojat olivat jo nälkäisiä kun lenkiltä tulimme. Kylläisinä ja pirteinä pojat kuitenkin viihtyvät leikkimatoillaankin jopa puoli tuntia yksin! Joten kyllä minä ehdin ihan hyvin päivänmittaan käydä vessassa ja siivota keittiön. Ainakin toistaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti