Erinäisten sattumusten vuoksi olen ollut menneen viikon aikana tosi väsynyt. Viikkoon on mahtunut miehen töiden aloitus ja omien arkirutiinien hakeminen, sairastunut kissa, tihentyneet yösyötöt (2x2) ja kasaantuneet vapaa-ajan menot. Ja kun apu olisi ollut tarpeen, suurin osa isovanhemmista on ollut samaan aikaan pois maisemista.
Jälkimmäisenä mainittu väsymyksen aiheuttaja on aiheuttanut perheessämme vilkasta keskustelua. Tälläisessa elämänvaiheessa vapaa-ajan menoja on ikävällä tavalla kategorisoitava. Mikä on "pakollinen vapaa-ajan meno" ja mikä taas itsekäs sellainen? Kun perheessä on kaksi vauvaa, molempien jaksaminen tulee olla sillä tasolla että homma toimii. Ja sorry vain yhden samanaikaisen vauvan isät: olette kenties päässeet osallistumisessanne helpolla, mutta kaksosperheessä homma ei toimi niin. Isää tarvitaan vauvanhoitoon samoin kuin äitiäkin. Ainakin jos tunnelman haluaa pitää katossa.
Mutta sitten viikon valopilkkuun. Tapasimme ensi kertaa ryhmänä kolmen monikkoäidin kesken. Kaikki kuusi vauvaa ovat syntyneet kolmen viikon sisään. Vauvojen pötkötellessä olohuoneen lattialla äidit joivat tyytyväisenä kahvia ja söivät karjalanpiirakoita. Uskokaa tai älkää.(Okei, kukaan ei ollut ehtinyt syödä aamiaista tehdessään lähtöä niin kyllä ruoka jo klo 11 maistuikin...)
Samassa tapaamisessa sain lahjaksi kuvassa näkyvän tiskirätin. Taidankin heti huomenna käyttää tuon etukortin ja olla kuin ellun kana. Menen itsekin pötköttelemään vain lattialle poikien viereen. Nyt se onkin jännittävää, sillä Onni tekee jo lupaavia yrityksiä kääntyäkseen ympäri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti