Syyskelejä odotellessa

Kesäsäät ovat täällä päin maata olleet mitä mahtavimmat! Aurinkoa ja hellettä on piisannut riittämiin. Mökillä meillä oli käytössä isot, vanhanaikaiset (ja pirun rumat) kaksostenVAUNUT. Ostimme ne kirpparilta sillä ajatuksella, että varsinaisia rattaita erillisine kantokoppineen ei tarvitsisi mökille viedä. Eihän siitä mitään tietenkään tullut. Pojat eivät nukkuneet kunnolla maatessaan vierekkäin isossa vaunukopassa vaan keskittyivät lähinnä huitomaan toisiaan. Nimesimmekin mökkivaunut seurusteluvaunuiksi, sillä pojat viihtyivät niissä mainiosti hereillä ollessaan. Kohotimme päätypuolta hieman ja laitoimme pari lelua roikkumaan. Avot, ja poikien kesäkeidas oli valmis! Seurusteluvaunuissa oli vilpoisaa helteelläkin ja niistä oli mukava tutkailla maisemia. Kärräsimmekin poikia niissä ympäri mökkipihamaata ahkerasti. Pääsimme näin itsekin puuhailemaan kaikkea kivaa helposti. Ja ottivat pojat vaunuissa myös paljon ilmakylpyjä, ihan ilkosillaankin. Niin komeita olivat kelit.

Olen nyt itse kuitenkin jo suhteellisen kypsä alati jatkuviin hellesäihin. Mökillä lämpö hiveli jäseniä ja järvessä oli helppo käydä viilentymässä. Kerrostalossa tilanne on kuitenkin toinen. Sisällä on kuuma ja ulkona on kuuma. Iltapäivän vaunulenkit alkavat olla suhteellisen raskaita paahtavassa auringonpaisteessa. Varjoa ei tahdo olla missään ja poikien vaatetusta saa säätää koko ajan - yleensä vähentämällä sitä matkan varrella. Onni nimittäin on mueletön hikitassu, pikkuinen hikoilee helposti ja uni kyllä kaikkoaa jos lämpötila ei ole kohdallaan. Elmeri ei ole lämpötilan suhteen yhtä tarkka, kunhan tutti vain on saatavilla oltiin missä tahansa. 

Vaunulenkkien raskautta lisää myös se, että vaunujen renkaat olisivat pumppauksen tarpeessa. Mies ei ole vielä ehtinyt asiaa hoitaa kuntoon. Taidankin laittaa mieheni viikonloppuna lenkille poikien kanssa, niin hoituu tuokin asia kuntoon alta aikayksikön :-) Itse muuten myös juoksen vaunujen kanssa, joten lienen melkoinen näky liikkuessani. Mutta liikunta on ainakin taattu. Vielä en siis allekirjoita väitettä, että pikkulapsiaikana ei ole aikaa liikkua. Asennekysymys, sanon minä. 

Ilmoittauduin myös vauva-äitijumppaan. Ohjaaja ilmoittautui vapaaehtoisesti jumppaamaan toisen pojan kanssa, se on kuulemma mukavampaa vauvan kuin nuken kanssa. Odotan innolla mitä harrastus tuo tullessaan! Samoin kuin vauva-uinti, jonne olemme koko perheen voimin suuntaamassa.