Mitä tehdä pienelle poikalapselle, joka selvästi raivostuu aina, kun laittaa lakin päähän? (Okei, en itsekään kovasti pidä pipon pitämisestä helteellä.) Otan sen pois, kun olen aikani yrittänyt sitä saada päässä pysymään, yleensä se nimittäin valahtaa riuhtomisen seurauksena silmille. Varsinkin kevyt kesälakki koiran kuvalla tuntuu olevan Onnin inhokki. Mikäs ihme se tosin on, kun olemme kissatalous:)
Helle on aiheuttanut pientä päänvaivaa vauvataloudessamme. Kerrostalokodissamme tuntuu olevan sisälläkin liian kuuma, puhumattakaan lasitetusta parvekkeesta. Ulkoillessa vaunut taas helposti kuumentuvat liikaa. Viimepäivinä lenkkini ovatkin keskeytyneet
tuon tuosta poikien vaatetuksen vähentämiseen. Eilen kotipihaan tullessamme vaunukopista heiluikin sitten pieniä paljaita varpaita. Olipa söpö näky:)
Olen lisäksi antanut pojille vettä tuttipullosta, vaikka sitä ei neuvolan ohjeiden mukaan mikään pakko olisi antaakaan. Tuntuu vain vähän hassulta juottaa kesäkuumalla pelkkää lämmintä maitoa. Vähemmästäkin tulee hiki. Veden juottaminen onkin muuten yksi niistä lukuisista asioista, jotka ovat muuttuneet sitten omien ja mieheni vauva-aikojen. Jotenkin jopa vähän ihmetyttää, miten monesta asiasta on nykyään ihan eri käsitys kuin ennen. Isovanhempien muisteloita siitä, miten ennen tehtiin on hauska kuunnella. Miten vauvan peppu pestiin aina pesuvadissa (ei juoksevan veden alla) tai miten kaikki vaatteet piti silittää, jotta iho ei kärsi. Onneksi nykyään on vähän helpompaa!
Kohta aloitammekin kesän vietin perheen kesken oikein kunnolla, kun miehen kesäloma alkaa. Kesämökki on viritetty lomakuntoon, enää puuttuvat asukkaat ja "pari" tavaraa. Onneksi veljeni lahjoitti meille peräkärryn. Ilman sitä tarvittaisiin toinen auto mökkimatkan tekemiseksi, ainakin näin alkukesästä. Vaunut, sitterit, kissat, juomavedet, pieni maailmallinen vaippoja ja nania, säkillinen vaatteita, ruokaa, hyttysverkkoja, lääkkeitä ja mitä kaikkea vielä:) Tarvinnee ryhtyä tästä listan kirjoittamiseen pikkuhiljaa...
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
torstai 23. toukokuuta 2013
Isän näkökulma: Kaksosperheen yöelämää
Pojilla tuli tänään kolme viikkoa kotielämää täyteen. Osani isyyslomalla myös loppuu hetkeksi. Viikoksi töihin ja kesäloma alkaa. Kansankynttilänä toimimisen hyviä puolia. No se siitä.
Meillä menee vähän liiankin hyvin. Pojat syövät todella hyvin pullosta ja varmasti rinnastakin, jos nainen saisi vuorokauteensa 6-8 tuntia lisää pituutta. Muu aikaa menee maailmaa ihmetellessä tai omia silmäluomia katsellen. Pojat eivät turhasta valita. Miinuksena voisi sanoa toisen pötkylän jatkuvan käkätyksen ja toisen ähinän nukkessaan. Liittynee kuulemma jotenkin keskosena syntymiseen. Tämän seurauksena pojat pääsivätkin omaan huoneeseen muutaman unettoman yön jälkeen.
Pojat nukkuvat 3-5h kerralla. Kaksi kertaa yössä tankataan. Tosiaan yösyöttö on tankkaus vailla sen suurempaa nautiskelua. Alkuun heräsimme kumpikin. Lopulta kokeilimme vuorohoitoja. Ensimmäisen vuoron hoitaa nainen. Jos tulee yhteishälyytys, toisen saa myös herättää. Näin käy aika usein. Pojat ovat hyvin pysyneet samassa rytmissä (mikä on aivan ehdoton asia kaksosten kanssa). Ja minä hoidan siis jälkimmäisen syötön. Olen yrittänyt yön pikkutunneilla kehitellä samanaikaissyöttötekniikoita hyvällä menestyksellä. Nainen on saanut nukkua ja pojat tankkaavat yhtä aikaa. Kuvasta näkee yhden tekniikan. Tähän varmasti yltiöäidilliset lukijat tuomitsevat tekniikan epäinhimilliseksi lapsistaan kiinnostumattoman isän toiminnaksi. No yöllä on kaikki keinot sallittuja ja kuten sanottua, kaksosten vanhemmat menevät siitä, mistä aita on jo kaatunut.
Meillä menee vähän liiankin hyvin. Pojat syövät todella hyvin pullosta ja varmasti rinnastakin, jos nainen saisi vuorokauteensa 6-8 tuntia lisää pituutta. Muu aikaa menee maailmaa ihmetellessä tai omia silmäluomia katsellen. Pojat eivät turhasta valita. Miinuksena voisi sanoa toisen pötkylän jatkuvan käkätyksen ja toisen ähinän nukkessaan. Liittynee kuulemma jotenkin keskosena syntymiseen. Tämän seurauksena pojat pääsivätkin omaan huoneeseen muutaman unettoman yön jälkeen.
Pojat nukkuvat 3-5h kerralla. Kaksi kertaa yössä tankataan. Tosiaan yösyöttö on tankkaus vailla sen suurempaa nautiskelua. Alkuun heräsimme kumpikin. Lopulta kokeilimme vuorohoitoja. Ensimmäisen vuoron hoitaa nainen. Jos tulee yhteishälyytys, toisen saa myös herättää. Näin käy aika usein. Pojat ovat hyvin pysyneet samassa rytmissä (mikä on aivan ehdoton asia kaksosten kanssa). Ja minä hoidan siis jälkimmäisen syötön. Olen yrittänyt yön pikkutunneilla kehitellä samanaikaissyöttötekniikoita hyvällä menestyksellä. Nainen on saanut nukkua ja pojat tankkaavat yhtä aikaa. Kuvasta näkee yhden tekniikan. Tähän varmasti yltiöäidilliset lukijat tuomitsevat tekniikan epäinhimilliseksi lapsistaan kiinnostumattoman isän toiminnaksi. No yöllä on kaikki keinot sallittuja ja kuten sanottua, kaksosten vanhemmat menevät siitä, mistä aita on jo kaatunut.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Arjen ABC
Olemme siitä onnellisessa asemassa, että meillä nukutaan. Pojat syövät kiitettävästi 3-4 tunnin välein, välillä jo jopa viiden tunnin. Ja syömisen päälle nukahdetaan pääsääntöisesti hyvin. Päivisin tosin hereilläolo alkaa pikkuhiljaa lisääntyä, joka on aivan ihanaa. Kohta voidaan katsella kuvakirjoja yhdessä!
Vaikka meidän perheessä ei siis ainakaan toistaiseksi kärsitä vatsavaivoja itkevistä vauvoista, se ei tarkoita sitä että työtä ei olisi. Syöttöihin, pesuihin, pukemiseen, nukuttamiseen ja vaunulenkkeihin menee aimo annos aikaa. Samalla pitää jaksaa kuitenkin huolehtia itsestään ja kodistaan eli siivota, käydä kaupassa, valmistaa ruokaa, syödä, tiskata ja keittää tuttipulloja, pestä pyykkiä, peseytyä itse ja mitä kaikkea vielä. Lisäksi tehtävälistalla ovat ristiäisten järjestelyt ja keittiön sähkötöiden ja muiden yksityiskohtien viimeistely. Niin, ja yöllä kuitenkin herätään kaksi kertaa syöttämään kaksi vauvaa eli vaikka meillä nukutaan, jää uni kuitenkin katkonaiseksi ja vähän vajaaksi. En ymmärrä miten niissä perheissä jaksetaan missä vauvat valvottavat paljon öisin. Kaikki sympatia niille perheille!
Jotta oma jaksaminen pysyy yllä, on minunkin tarvinnut miettiä toimiva arjen ABC, johon kuuluvat ainakin seuraavat asiat:
- Järkeistä kotityöt. Pyykkiä ei esimerkiksi tarvi pestä joka päivä vaan pari kertaa viikossa urakalla. Näin ei tarvi joka jatkuvasti ripustaa ja viikata. Sama pätee ruoanlaittoon. Tee iso satsi aina kerralla, niin ei tarvi jatkuvasti seistä keittiössä.
- Pyydä isovanhempia auttamaan pienissä askareissa kun käyvät. Se, että joku ripustaa pyykit tai vie roskat mennessään on oikeasti iso apu! Saati että joku muu vaihtaa silloin tällöin vaipan :-)
- Poistu ulos ovesta vaunulenkille, kauppaan, asioille tms joka päivä. Maailma avartuu, pieni väsymys kaikkoaa ja syöttörumba tuntuu taas aivan ihanalta kun tulee takaisin.
- Huolehdi itsestäsi. Käy kampaajalla ja muissa tarvittavissa jutuissa säännöllisesti. Tsekkaa myös, että kaapista löytyvät aina valmiit, takuuvarmat
vaatteet ulkoiluun ja kaupungille. Näin vaatepariin voi vain nopeasti hypätä ja marssia ulos. Jos joka päivä joutuu pähkäilemään mallista ulos kasvanutta tukkaa tai "mulla ei ole mitään päällepantavaa" juttuja, aikakatastrofi on valmis.
Ei mulla muuta, enempää en ehdi pohtia tätäkään asiaa:) Ai niin, virallinen laskettu aikani oli maanantaina. Kävimme neuvolassa sen kunniaksi. Pojat painoivat viisiviikkoisina 3150g ja 3130g. Pituutta 47 ja 48 cm. Olisi tuossa ollut vatsassa kantamista!
Vaikka meidän perheessä ei siis ainakaan toistaiseksi kärsitä vatsavaivoja itkevistä vauvoista, se ei tarkoita sitä että työtä ei olisi. Syöttöihin, pesuihin, pukemiseen, nukuttamiseen ja vaunulenkkeihin menee aimo annos aikaa. Samalla pitää jaksaa kuitenkin huolehtia itsestään ja kodistaan eli siivota, käydä kaupassa, valmistaa ruokaa, syödä, tiskata ja keittää tuttipulloja, pestä pyykkiä, peseytyä itse ja mitä kaikkea vielä. Lisäksi tehtävälistalla ovat ristiäisten järjestelyt ja keittiön sähkötöiden ja muiden yksityiskohtien viimeistely. Niin, ja yöllä kuitenkin herätään kaksi kertaa syöttämään kaksi vauvaa eli vaikka meillä nukutaan, jää uni kuitenkin katkonaiseksi ja vähän vajaaksi. En ymmärrä miten niissä perheissä jaksetaan missä vauvat valvottavat paljon öisin. Kaikki sympatia niille perheille!
Jotta oma jaksaminen pysyy yllä, on minunkin tarvinnut miettiä toimiva arjen ABC, johon kuuluvat ainakin seuraavat asiat:
- Järkeistä kotityöt. Pyykkiä ei esimerkiksi tarvi pestä joka päivä vaan pari kertaa viikossa urakalla. Näin ei tarvi joka jatkuvasti ripustaa ja viikata. Sama pätee ruoanlaittoon. Tee iso satsi aina kerralla, niin ei tarvi jatkuvasti seistä keittiössä.
- Pyydä isovanhempia auttamaan pienissä askareissa kun käyvät. Se, että joku ripustaa pyykit tai vie roskat mennessään on oikeasti iso apu! Saati että joku muu vaihtaa silloin tällöin vaipan :-)
- Poistu ulos ovesta vaunulenkille, kauppaan, asioille tms joka päivä. Maailma avartuu, pieni väsymys kaikkoaa ja syöttörumba tuntuu taas aivan ihanalta kun tulee takaisin.
- Huolehdi itsestäsi. Käy kampaajalla ja muissa tarvittavissa jutuissa säännöllisesti. Tsekkaa myös, että kaapista löytyvät aina valmiit, takuuvarmat
vaatteet ulkoiluun ja kaupungille. Näin vaatepariin voi vain nopeasti hypätä ja marssia ulos. Jos joka päivä joutuu pähkäilemään mallista ulos kasvanutta tukkaa tai "mulla ei ole mitään päällepantavaa" juttuja, aikakatastrofi on valmis.
Ei mulla muuta, enempää en ehdi pohtia tätäkään asiaa:) Ai niin, virallinen laskettu aikani oli maanantaina. Kävimme neuvolassa sen kunniaksi. Pojat painoivat viisiviikkoisina 3150g ja 3130g. Pituutta 47 ja 48 cm. Olisi tuossa ollut vatsassa kantamista!
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Öistä perunankuorintaa ja muuta mukavaa
Perheessämme on vietetty mielenkiintoiset viisi vuorokautta. Nukuttu on vähän (sekä pojat että vanhemmat), mutta ajateltu on sitäkin enemmän. Tai ainakin minä olen, mieheni taisi kutsua sitä heikkona hetkenään myös vatvomiseksi. Annettakoon anteeksi ja laitetaan väsymyksen piikkiin. Tässä taloudessa ei väsymyksestä muuten yleisesti riidellä, vaan nauretaan.
Pientä kriisinpoikasta on ollut ilmassa poikien ruokarytmien ja ruokailutapojen suhteen. Sanomattakin on selvää, että kahden vauvan taloudessa on jollakin tapaa päästävä yhteiseen rytmiin ja ruokailujen tulee muutenkin sujua sutjakkaasti. Muuten taloudessa on kaksi
nälkäistä ja känisevää pikkumiestä ja kaksi epätoivoon vaipuvaa vanhempaa.
Niin ihanaa kun imetys onkin, se on osoittautunut arjen kannalta varsin haastavaksi. Ennenaikaisena syntyneiden vauvojen imuvoima on puutteellinen ja rinnasta suoraan saatava ruokamäärä jää niin vähäiseksi että unta/tyytyväisyyttä riittää korkeintaan kahdeksi tunniksi eteenpäin. Samanaikaisesti sen sijaan pulloa saanut velipoika pysyy tyytyväisenä jopa neljä tuntia. Tämän yhtälön seurauksena homma meni niin villiksi, että taloudessamme syötettiin ja hyssytettiin vauvoja jatkuvalla linjastolla ja nukuttiin vain pieniä pätkiä siellä täällä. Ja kun mukaan lasketaan vielä unissaakin ääntelevät vauvat, maukuvat kissat ("joko on aamu?" -tyyppinen liikehdintä) ja vanhempien herkät unenlahjat, ymmärtänette tilanteen absurdiuuden. Samalla aikaa olen itse yrittänyt lisätä rintamaidon määrää litkimällä päivittäin litratolkulla vettä, pahanmakuista teetä ja jopa pilsneriä (olen aina inhonnut oluen makua, yök) sekä lämmittämällä rintoja, mutta laihoin tuloksin. Ettei ainakaan siitä homma olisi kiinni. Onhan se kiinni siitäkim.
Ilo ja nauttiminen ovat olleet aika kaukana hommasta (ja uni). Joku yö syytin myös miestäni rintamaidon vähyydestä (kun KUKAAN ei tee täällä talossa minulle kunnon ruokaa). Mies lähti sitten siltä istumiselta kuorimaan perunoita siskonmakkarasoppaa varten klo 02:15. Itse taas joku yö heittäydyin teatraalisesti olohuoneen matolle itkemään tilannetta miehen katsellessa toimintaani sohvalta, ehkä hieman hymyssä suin... ( En muista oliko se klo 00:30, 02 vai 04 syötöllä vai jossakin muussa välissä.) Näkymä keittiössämme on näiden öiden jälkeen ollut myös hyvin hullunkurinen. Tuttipulloja on ollut levällään niin paljon (kaikki taloudesta löytyvät),että joku aamu jouduin itsekin oikein kysymään, että onko nuo kaikki olleet käytössä yhden yön aikana?? Nyt tuttipulloja on ostettu varmuudeksi myös lisää, niin eivät pääse ainakaan loppumaan...
Eilen sanoimmekin hommalle STOP ja muutimme toimintaamme sellaiseksi, että siinä on jokin järki. Jääköön perheen sisäiseksi asiaksi millaiseen ratkaisuun päädyimme. Miten monikkoäidiltä kuulemani lause menikään: " Mene siitä mistä aita on jo kaatunut!" Poikien ollessa kuukauden ikäisiä ymmärrän vihdoin mitä tämä tarkoittaa!
Pientä kriisinpoikasta on ollut ilmassa poikien ruokarytmien ja ruokailutapojen suhteen. Sanomattakin on selvää, että kahden vauvan taloudessa on jollakin tapaa päästävä yhteiseen rytmiin ja ruokailujen tulee muutenkin sujua sutjakkaasti. Muuten taloudessa on kaksi
nälkäistä ja känisevää pikkumiestä ja kaksi epätoivoon vaipuvaa vanhempaa.
Niin ihanaa kun imetys onkin, se on osoittautunut arjen kannalta varsin haastavaksi. Ennenaikaisena syntyneiden vauvojen imuvoima on puutteellinen ja rinnasta suoraan saatava ruokamäärä jää niin vähäiseksi että unta/tyytyväisyyttä riittää korkeintaan kahdeksi tunniksi eteenpäin. Samanaikaisesti sen sijaan pulloa saanut velipoika pysyy tyytyväisenä jopa neljä tuntia. Tämän yhtälön seurauksena homma meni niin villiksi, että taloudessamme syötettiin ja hyssytettiin vauvoja jatkuvalla linjastolla ja nukuttiin vain pieniä pätkiä siellä täällä. Ja kun mukaan lasketaan vielä unissaakin ääntelevät vauvat, maukuvat kissat ("joko on aamu?" -tyyppinen liikehdintä) ja vanhempien herkät unenlahjat, ymmärtänette tilanteen absurdiuuden. Samalla aikaa olen itse yrittänyt lisätä rintamaidon määrää litkimällä päivittäin litratolkulla vettä, pahanmakuista teetä ja jopa pilsneriä (olen aina inhonnut oluen makua, yök) sekä lämmittämällä rintoja, mutta laihoin tuloksin. Ettei ainakaan siitä homma olisi kiinni. Onhan se kiinni siitäkim.
Ilo ja nauttiminen ovat olleet aika kaukana hommasta (ja uni). Joku yö syytin myös miestäni rintamaidon vähyydestä (kun KUKAAN ei tee täällä talossa minulle kunnon ruokaa). Mies lähti sitten siltä istumiselta kuorimaan perunoita siskonmakkarasoppaa varten klo 02:15. Itse taas joku yö heittäydyin teatraalisesti olohuoneen matolle itkemään tilannetta miehen katsellessa toimintaani sohvalta, ehkä hieman hymyssä suin... ( En muista oliko se klo 00:30, 02 vai 04 syötöllä vai jossakin muussa välissä.) Näkymä keittiössämme on näiden öiden jälkeen ollut myös hyvin hullunkurinen. Tuttipulloja on ollut levällään niin paljon (kaikki taloudesta löytyvät),että joku aamu jouduin itsekin oikein kysymään, että onko nuo kaikki olleet käytössä yhden yön aikana?? Nyt tuttipulloja on ostettu varmuudeksi myös lisää, niin eivät pääse ainakaan loppumaan...
Eilen sanoimmekin hommalle STOP ja muutimme toimintaamme sellaiseksi, että siinä on jokin järki. Jääköön perheen sisäiseksi asiaksi millaiseen ratkaisuun päädyimme. Miten monikkoäidiltä kuulemani lause menikään: " Mene siitä mistä aita on jo kaatunut!" Poikien ollessa kuukauden ikäisiä ymmärrän vihdoin mitä tämä tarkoittaa!
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Äidinmaitoa ja vauvankakkaa
Pojat kotiutuivat sairaalasta viikko sitten torstaina. Viikko onkin kulunut kuin siivillä, juurihan kävelimme sairaalan mäkeä kahden kantokopan kanssa alas! Valitsimme muuten lähtiessämme pisimmän mahdollisen reitin, sillä niin kauan olen haaveillut sairaalan piha-alueen läpi kulkemisesta omia vauvoja kantaen. (Okei, vieläkään en kantanut kuin varustekassia, isä kuljetti poikia, sillä minun ei kannata kovasti vielä kannella mitään.)
Ekaan "onko teillä kaksoset, voivoi ihanaa"- mummoon törmäsimme muuten sairaalan pääovella. Sen jälkeen ihastelijoina ovatkin toimineet pääsääntöisesti ainoastaan isovanhemmat ja tädit/sedät, sillä keskosten kanssa ulkona ja ihmismassojen joukossa kulkemiseen tuli aika tiukat ohjeistukset. Kauppakeskuksiin lähtemistä saamme vielä odottaa tovin, samoin ulkoilua saamme vasta harjoitella 30 min pätkissä kunnes painot ylittävät 3kg:n maagisen rajan. Kovin kauaa siihen ei kuitenkaan mene, sillä neuvolatädin vieraillessa alkuviikosta pojat painoivat jo 2,5kg.
Olemme nyt mieheni kanssa nauttineet täysin rinnoin (ehkä tämä ilmaisu sopii silti vain minuun) vauvantuoksusta kotonamme. Arkea rytmittävät nyt syöttämiset ja vaipanvaihdot 3-4 tunnin välein. Maitobaarissa on siis melkoinen kysyntä kahden vakioasiakkaan johdosta. Yöllä tosin isäkin pääsee syöttöhommiin pullon kanssa, jotta itse ehdin myös levätä tarpeeksi. Kahden vauvan peräkkäinen imettäminen nimittäin vie helposti lähes 1,5 tuntia, sen verran verkkaista syöminen pikkupojillamme vielä on. Aterioiden jälkeen asiakkailla onkin yleisimmin sitten "taju kankaalla". Melkoista ruokailua siis!
Vaipanvaihtoja saa päivässä tehdä myös
melkoisen määrän ja välillä se onkin melkoista akrobaatin hommaa! Nopeuden pitää nimittäin olla huippuluokkaa, koska molemmat veljekset ovat kunnostautuneet pissailemaan vaipan poistuessa takavasemmalle. Essulle olisi siis hommassa käyttöä, sen verran komeita kaaria kylpyhuoneessamme säännöllisesti lentää:)
Ekaan "onko teillä kaksoset, voivoi ihanaa"- mummoon törmäsimme muuten sairaalan pääovella. Sen jälkeen ihastelijoina ovatkin toimineet pääsääntöisesti ainoastaan isovanhemmat ja tädit/sedät, sillä keskosten kanssa ulkona ja ihmismassojen joukossa kulkemiseen tuli aika tiukat ohjeistukset. Kauppakeskuksiin lähtemistä saamme vielä odottaa tovin, samoin ulkoilua saamme vasta harjoitella 30 min pätkissä kunnes painot ylittävät 3kg:n maagisen rajan. Kovin kauaa siihen ei kuitenkaan mene, sillä neuvolatädin vieraillessa alkuviikosta pojat painoivat jo 2,5kg.
Olemme nyt mieheni kanssa nauttineet täysin rinnoin (ehkä tämä ilmaisu sopii silti vain minuun) vauvantuoksusta kotonamme. Arkea rytmittävät nyt syöttämiset ja vaipanvaihdot 3-4 tunnin välein. Maitobaarissa on siis melkoinen kysyntä kahden vakioasiakkaan johdosta. Yöllä tosin isäkin pääsee syöttöhommiin pullon kanssa, jotta itse ehdin myös levätä tarpeeksi. Kahden vauvan peräkkäinen imettäminen nimittäin vie helposti lähes 1,5 tuntia, sen verran verkkaista syöminen pikkupojillamme vielä on. Aterioiden jälkeen asiakkailla onkin yleisimmin sitten "taju kankaalla". Melkoista ruokailua siis!
Vaipanvaihtoja saa päivässä tehdä myös
melkoisen määrän ja välillä se onkin melkoista akrobaatin hommaa! Nopeuden pitää nimittäin olla huippuluokkaa, koska molemmat veljekset ovat kunnostautuneet pissailemaan vaipan poistuessa takavasemmalle. Essulle olisi siis hommassa käyttöä, sen verran komeita kaaria kylpyhuoneessamme säännöllisesti lentää:)
torstai 2. toukokuuta 2013
Isän näkökulma: Pian kotona
Aika on mennyt äkkiä. Juuri sitä poikien kanssa kurvattiin synnytyssalista keskolaan. Ja nyt poikien paino nousee ja ruoka maistuu! Ihmeen rauhallisia poikia myöa ovat. Jos oikein antaumuksella ja kovalla yrityksellä monen vaiheen kautta saa lapsia maailmaan niin tuleeko heistä "helppoja" vauvoja? Ensimmäiset 2,5 vkoa näyttää ainakin siltä. Aika lailla kellon tarkkaan alkaa ähinä, jota seuraa vaipanvaihto ja tuttipullo tai äidin rinta lutkutettavaksi. Välillä jommalta kummalta (tai parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa kummaltakin) tulee perästä jälkiserenadi, joten vaipanvaihto pitää uusia. Venkulat eivät itke. Mitä nyt välillä tulee ilmoitus hoitopöydällä märän takapuolen kanssa, jos isä hakee pyyhettä liian kauan. Kovin on helppoa (koputan puuta:)!
Elmeri on oikea tissimaakari! Aina kun tuuttaa tavaran tarjolle, alkaa ankara lutkutus! Näkyy muuten jo poskista. Hän on oikea makuri. Oikein nautiskelee kuin kulinaristi michelin-tähden ravintolassa. Hän elää syödäkseen.
No entäs se toinen nahkapokaali? Onni-poika syö elääkseen. Pullosta hotkii kuin ei olisi ennen ruokaa saanut. Toimistokäyttäytumistä Naisen maitobaarissa on vielä vähän harjoiteltava. Hän ilmoittaa ruttunaamalla ja ähinällä että ruokaa tänne kuin olisi jo. Ja jos maitoa tulee liikaa, hän kyllä ilmoittaa siitäkin. Tuottaa hieman hankaluutta baarinpyörittälle. Mutta eiköhän ahkera harjoittelu palkita... Jos painot jatkavat nousua, harjoittelu jatkuu viikonlopusta eteenpäin kotona!
Elmeri on oikea tissimaakari! Aina kun tuuttaa tavaran tarjolle, alkaa ankara lutkutus! Näkyy muuten jo poskista. Hän on oikea makuri. Oikein nautiskelee kuin kulinaristi michelin-tähden ravintolassa. Hän elää syödäkseen.
No entäs se toinen nahkapokaali? Onni-poika syö elääkseen. Pullosta hotkii kuin ei olisi ennen ruokaa saanut. Toimistokäyttäytumistä Naisen maitobaarissa on vielä vähän harjoiteltava. Hän ilmoittaa ruttunaamalla ja ähinällä että ruokaa tänne kuin olisi jo. Ja jos maitoa tulee liikaa, hän kyllä ilmoittaa siitäkin. Tuottaa hieman hankaluutta baarinpyörittälle. Mutta eiköhän ahkera harjoittelu palkita... Jos painot jatkavat nousua, harjoittelu jatkuu viikonlopusta eteenpäin kotona!
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Kotiinlähtö lähestyy
Juuri kun tuntuu, että mikään ei etene minnekään, tapahtuukin iso loikka eteenpäin! Nyt nimittäin näyttää vahvasti siltä, että tämä pesue lähtee sairaalasta viikonloppuna KOTIIN! Nenä-mahaletkut on molemmilta pojilta poistettu ja jos painot nousevat lähipäivinä edelleen yhtä hienosti, sanomme hei hei sairaalaelämälle.
Omia fiiliksiä on vähän vaikea kuvailla. Olo on ainakin suunnattoman helpottunut ja äärettömän onnellinen. Vauva-arkea on odottanut niin kauan ja nyt se kurkkii ihan nurkan takana. Kohta saamme elää vauvojen omaan rytmiin omassa kodissa ja olla juuri niin kuin haluamme. Ei tarvitse noudattaa sairaalan aikatauluja ja vuorovaikuttaa hoitohenkilökunnan kanssa vaan saamme elää ihan omaa elämää.
Elmeri ja Onni ovat molemmat lisänneet elopainoaan jo 400g eli kasvua on tullut ihanasti. Ovathan he kuitenkin pikkuisia, kumpikin kissoistamme painaa sen verran kuin pojat yhteensä....
Poikien luonne on alkanut myös hahmottua meille vanhemmille. Onni on hyvin ilmeikäs ja liikkuvainen vauva. Temperamenttia Onnilta löytyy runsaasti, hänestä on kasvamassa oikea meidän perheen pikku sähikäinen, joka vähät välittää siitä mitä vanhemmat tahtovat. Onni kulkee selkeästi omia polkujaan jo vauvana :) Elmeristä on kasvamassa taas pieni söpöliini, joka noudattaa nätisti ruoka-ja nukkumisrytmejä ja valveilla ollessaan lussuttaa kiltisti tuttiaan. Elmeri on kunnostautunut reippaasti myös ruokarintamalla ja pikkumiehen posket ovatkin alkaneet hienosti pyöristyä. Onnin kanssa meillä on taas "vähän" hiomista ruokatottumuksissa. Isän mukaan äiti pitäisi pukea jätesäkkiin ja poika muovipussiin kun ruokailu alkaa:) Toistaiseksi olen pitänyt vaatteet päällä, mutta jahka tästä kotiin päästään...
Omia fiiliksiä on vähän vaikea kuvailla. Olo on ainakin suunnattoman helpottunut ja äärettömän onnellinen. Vauva-arkea on odottanut niin kauan ja nyt se kurkkii ihan nurkan takana. Kohta saamme elää vauvojen omaan rytmiin omassa kodissa ja olla juuri niin kuin haluamme. Ei tarvitse noudattaa sairaalan aikatauluja ja vuorovaikuttaa hoitohenkilökunnan kanssa vaan saamme elää ihan omaa elämää.
Elmeri ja Onni ovat molemmat lisänneet elopainoaan jo 400g eli kasvua on tullut ihanasti. Ovathan he kuitenkin pikkuisia, kumpikin kissoistamme painaa sen verran kuin pojat yhteensä....
Poikien luonne on alkanut myös hahmottua meille vanhemmille. Onni on hyvin ilmeikäs ja liikkuvainen vauva. Temperamenttia Onnilta löytyy runsaasti, hänestä on kasvamassa oikea meidän perheen pikku sähikäinen, joka vähät välittää siitä mitä vanhemmat tahtovat. Onni kulkee selkeästi omia polkujaan jo vauvana :) Elmeristä on kasvamassa taas pieni söpöliini, joka noudattaa nätisti ruoka-ja nukkumisrytmejä ja valveilla ollessaan lussuttaa kiltisti tuttiaan. Elmeri on kunnostautunut reippaasti myös ruokarintamalla ja pikkumiehen posket ovatkin alkaneet hienosti pyöristyä. Onnin kanssa meillä on taas "vähän" hiomista ruokatottumuksissa. Isän mukaan äiti pitäisi pukea jätesäkkiin ja poika muovipussiin kun ruokailu alkaa:) Toistaiseksi olen pitänyt vaatteet päällä, mutta jahka tästä kotiin päästään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)