Aika on mennyt äkkiä. Juuri sitä poikien kanssa kurvattiin synnytyssalista keskolaan. Ja nyt poikien paino nousee ja ruoka maistuu! Ihmeen rauhallisia poikia myöa ovat. Jos oikein antaumuksella ja kovalla yrityksellä monen vaiheen kautta saa lapsia maailmaan niin tuleeko heistä "helppoja" vauvoja? Ensimmäiset 2,5 vkoa näyttää ainakin siltä. Aika lailla kellon tarkkaan alkaa ähinä, jota seuraa vaipanvaihto ja tuttipullo tai äidin rinta lutkutettavaksi. Välillä jommalta kummalta (tai parhaimmassa/pahimmassa tapauksessa kummaltakin) tulee perästä jälkiserenadi, joten vaipanvaihto pitää uusia. Venkulat eivät itke. Mitä nyt välillä tulee ilmoitus hoitopöydällä märän takapuolen kanssa, jos isä hakee pyyhettä liian kauan. Kovin on helppoa (koputan puuta:)!
Elmeri on oikea tissimaakari! Aina kun tuuttaa tavaran tarjolle, alkaa ankara lutkutus! Näkyy muuten jo poskista. Hän on oikea makuri. Oikein nautiskelee kuin kulinaristi michelin-tähden ravintolassa. Hän elää syödäkseen.
No entäs se toinen nahkapokaali? Onni-poika syö elääkseen. Pullosta hotkii kuin ei olisi ennen ruokaa saanut. Toimistokäyttäytumistä Naisen maitobaarissa on vielä vähän harjoiteltava. Hän ilmoittaa ruttunaamalla ja ähinällä että ruokaa tänne kuin olisi jo. Ja jos maitoa tulee liikaa, hän kyllä ilmoittaa siitäkin. Tuottaa hieman hankaluutta baarinpyörittälle. Mutta eiköhän ahkera harjoittelu palkita... Jos painot jatkavat nousua, harjoittelu jatkuu viikonlopusta eteenpäin kotona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti