Omia fiiliksiä on vähän vaikea kuvailla. Olo on ainakin suunnattoman helpottunut ja äärettömän onnellinen. Vauva-arkea on odottanut niin kauan ja nyt se kurkkii ihan nurkan takana. Kohta saamme elää vauvojen omaan rytmiin omassa kodissa ja olla juuri niin kuin haluamme. Ei tarvitse noudattaa sairaalan aikatauluja ja vuorovaikuttaa hoitohenkilökunnan kanssa vaan saamme elää ihan omaa elämää.
Elmeri ja Onni ovat molemmat lisänneet elopainoaan jo 400g eli kasvua on tullut ihanasti. Ovathan he kuitenkin pikkuisia, kumpikin kissoistamme painaa sen verran kuin pojat yhteensä....
Poikien luonne on alkanut myös hahmottua meille vanhemmille. Onni on hyvin ilmeikäs ja liikkuvainen vauva. Temperamenttia Onnilta löytyy runsaasti, hänestä on kasvamassa oikea meidän perheen pikku sähikäinen, joka vähät välittää siitä mitä vanhemmat tahtovat. Onni kulkee selkeästi omia polkujaan jo vauvana :) Elmeristä on kasvamassa taas pieni söpöliini, joka noudattaa nätisti ruoka-ja nukkumisrytmejä ja valveilla ollessaan lussuttaa kiltisti tuttiaan. Elmeri on kunnostautunut reippaasti myös ruokarintamalla ja pikkumiehen posket ovatkin alkaneet hienosti pyöristyä. Onnin kanssa meillä on taas "vähän" hiomista ruokatottumuksissa. Isän mukaan äiti pitäisi pukea jätesäkkiin ja poika muovipussiin kun ruokailu alkaa:) Toistaiseksi olen pitänyt vaatteet päällä, mutta jahka tästä kotiin päästään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti