keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Öistä perunankuorintaa ja muuta mukavaa

Perheessämme on vietetty mielenkiintoiset viisi vuorokautta. Nukuttu on vähän (sekä pojat että vanhemmat), mutta ajateltu on sitäkin enemmän. Tai ainakin minä olen, mieheni taisi kutsua sitä heikkona hetkenään myös vatvomiseksi. Annettakoon anteeksi ja laitetaan väsymyksen piikkiin. Tässä taloudessa ei väsymyksestä muuten yleisesti riidellä, vaan nauretaan.

Pientä kriisinpoikasta on ollut ilmassa poikien ruokarytmien ja ruokailutapojen suhteen. Sanomattakin on selvää, että kahden vauvan taloudessa on jollakin tapaa päästävä yhteiseen rytmiin ja ruokailujen tulee muutenkin sujua sutjakkaasti. Muuten taloudessa on kaksi
nälkäistä ja känisevää pikkumiestä ja kaksi epätoivoon vaipuvaa vanhempaa.

Niin ihanaa kun imetys onkin, se on osoittautunut arjen kannalta varsin haastavaksi. Ennenaikaisena syntyneiden vauvojen imuvoima on puutteellinen ja rinnasta suoraan saatava ruokamäärä jää niin vähäiseksi että unta/tyytyväisyyttä riittää korkeintaan kahdeksi tunniksi eteenpäin. Samanaikaisesti sen sijaan pulloa saanut velipoika pysyy tyytyväisenä jopa neljä tuntia. Tämän yhtälön seurauksena homma meni niin villiksi, että taloudessamme syötettiin ja hyssytettiin vauvoja jatkuvalla linjastolla ja nukuttiin vain pieniä pätkiä siellä täällä. Ja kun mukaan lasketaan vielä unissaakin ääntelevät vauvat, maukuvat kissat ("joko on aamu?" -tyyppinen liikehdintä) ja vanhempien herkät unenlahjat, ymmärtänette tilanteen absurdiuuden. Samalla aikaa olen itse yrittänyt lisätä rintamaidon määrää litkimällä päivittäin litratolkulla vettä, pahanmakuista teetä ja jopa pilsneriä (olen aina inhonnut oluen makua, yök) sekä lämmittämällä rintoja, mutta laihoin tuloksin. Ettei ainakaan siitä homma olisi kiinni. Onhan se kiinni siitäkim.

Ilo ja nauttiminen ovat olleet aika kaukana hommasta (ja uni). Joku yö syytin myös miestäni rintamaidon vähyydestä (kun KUKAAN ei tee täällä talossa minulle kunnon ruokaa). Mies lähti sitten siltä istumiselta kuorimaan perunoita siskonmakkarasoppaa varten klo 02:15. Itse taas joku yö heittäydyin teatraalisesti olohuoneen matolle itkemään tilannetta miehen katsellessa toimintaani sohvalta, ehkä hieman hymyssä suin... ( En muista oliko se klo 00:30, 02 vai 04 syötöllä vai jossakin muussa välissä.) Näkymä keittiössämme on näiden öiden jälkeen ollut myös hyvin hullunkurinen. Tuttipulloja on ollut levällään niin paljon (kaikki taloudesta löytyvät),että joku aamu jouduin itsekin oikein kysymään, että onko nuo kaikki olleet käytössä yhden yön aikana?? Nyt tuttipulloja on ostettu varmuudeksi myös lisää, niin eivät pääse ainakaan loppumaan...

Eilen sanoimmekin hommalle STOP ja muutimme toimintaamme sellaiseksi, että siinä on jokin järki. Jääköön perheen sisäiseksi asiaksi millaiseen ratkaisuun päädyimme. Miten monikkoäidiltä kuulemani lause menikään: " Mene siitä mistä aita on jo kaatunut!" Poikien ollessa kuukauden ikäisiä ymmärrän vihdoin mitä tämä tarkoittaa!




















































2 kommenttia:

  1. Oman jaksamisen vuoksi on tosiaan tarpeen tehdä vain pakolliset ja nekin helpoimman kautta, kaikki muu kerkeää odottamaan.

    Meillä ei imetys onnistunu ja pumppaamisenkin lopetin parin viikon jälkeen, jälkeenpäin on harmittanut imetyksen epäonnistuminen mutta tiedän myös että mä olisin seonnut väsymyksestä jos en olisi korvikkeeseen päätynyt.

    pulloja meillä oli käytössä 10-15 per lapsi ja astianpesukone pyöri kun oli pakko. Ruokana meni lähinnä eineksiä, jos jaksoin tehdä ruokaa niin tein pakkaseen asti. Sekasta oli, mutta kaikkien perustaneet tuli hoidettua.

    yks vinkki joka ei tosin sovi kaikille, mutta kun ekoista viikoista selvittiin niin yks mun selviämis keino oli kauppakeskuksissa kiertely. Vaikka väsytti niin ihmisten ilmoilla käynti ja kahvilassa istuskelu auttoi jaksamaan. Tytöt nukku parhaiten liikkeellä hälinän keskellä ja kun selvis päivästä kodin ulkopuolella tuntui lastenhoito kotona paljon helpommalta.

    Tsemppiä, se oikeesti helpottaa. Mun tytöt nyt 7,5kk, kuukauden verran nukkuneet täysiä öitä ja syövät tasasella rytmillä päivisin 3-4h välein.

    VastaaPoista
  2. Kiitos rohkaisevista kommenteista! Onneksi on kesä tulossa, niin jaksaa valoisien öiden avulla valvoa:)

    VastaaPoista