Pojat kotiutuivat sairaalasta viikko sitten torstaina. Viikko onkin kulunut kuin siivillä, juurihan kävelimme sairaalan mäkeä kahden kantokopan kanssa alas! Valitsimme muuten lähtiessämme pisimmän mahdollisen reitin, sillä niin kauan olen haaveillut sairaalan piha-alueen läpi kulkemisesta omia vauvoja kantaen. (Okei, vieläkään en kantanut kuin varustekassia, isä kuljetti poikia, sillä minun ei kannata kovasti vielä kannella mitään.)
Ekaan "onko teillä kaksoset, voivoi ihanaa"- mummoon törmäsimme muuten sairaalan pääovella. Sen jälkeen ihastelijoina ovatkin toimineet pääsääntöisesti ainoastaan isovanhemmat ja tädit/sedät, sillä keskosten kanssa ulkona ja ihmismassojen joukossa kulkemiseen tuli aika tiukat ohjeistukset. Kauppakeskuksiin lähtemistä saamme vielä odottaa tovin, samoin ulkoilua saamme vasta harjoitella 30 min pätkissä kunnes painot ylittävät 3kg:n maagisen rajan. Kovin kauaa siihen ei kuitenkaan mene, sillä neuvolatädin vieraillessa alkuviikosta pojat painoivat jo 2,5kg.
Olemme nyt mieheni kanssa nauttineet täysin rinnoin (ehkä tämä ilmaisu sopii silti vain minuun) vauvantuoksusta kotonamme. Arkea rytmittävät nyt syöttämiset ja vaipanvaihdot 3-4 tunnin välein. Maitobaarissa on siis melkoinen kysyntä kahden vakioasiakkaan johdosta. Yöllä tosin isäkin pääsee syöttöhommiin pullon kanssa, jotta itse ehdin myös levätä tarpeeksi. Kahden vauvan peräkkäinen imettäminen nimittäin vie helposti lähes 1,5 tuntia, sen verran verkkaista syöminen pikkupojillamme vielä on. Aterioiden jälkeen asiakkailla onkin yleisimmin sitten "taju kankaalla". Melkoista ruokailua siis!
Vaipanvaihtoja saa päivässä tehdä myös
melkoisen määrän ja välillä se onkin melkoista akrobaatin hommaa! Nopeuden pitää nimittäin olla huippuluokkaa, koska molemmat veljekset ovat kunnostautuneet pissailemaan vaipan poistuessa takavasemmalle. Essulle olisi siis hommassa käyttöä, sen verran komeita kaaria kylpyhuoneessamme säännöllisesti lentää:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti