Molemmat pojat ovat ylittäneet 2kg:n rajapyykin eli meillä on syytä juhlaan! Aiemmin talvella vietimme viikkojuhlia ja nyt kilojuhlia. Näin ne aiheet muuttuvat, vain teema säilyy :)
Syömisessä on menty viime päivinä aimo harppaus eteenpäin! Molemmat pojat ovat kunnostautuneet rintaruokinnassa oikein kunnolla. Äidinvaistoni osui oikeaan, kun
uskoin neljän tunnin välein tapahtuviin syöttöihin kolmen tunnin sijaan. Näin pojat saavat nukkua pidempiä pätkiä ja ovat herätessään nälkäisempiä. Ruoka katoaa mahaan nyt erittäin kiitettävästi ja tämähän tarkoittaa vain yhtä asiaa: kotiinlähdön lähenemistä!
Harvemmin tapahtuvat ruokailut antavat syötöissä myös paremman mahdollisuuden vauvantahtisuuteen, tehtiin sitä sitten suoraan äidin maitopankista tai isän syöttämänä pullosta. Pojat saavat syödä rauhassa, kun vanhempien ei tarvitse vilkuilla koko ajan kelloa pelätäkseen rytmin menevän sekaisin liian "hitaasta" syömisestä. Nyt aikaa on huomattavasti runsaammin ja kaikki ovat tyytyväisempiä itse tapahtumaan ja myös lopputulokseen.
Ensikertalaisena olen kuitenkin harvinaisen yllättynyt siitä, kuinka vähän hoitohenkilökunnalta (niin synnärilllä kuin keskolassa) saa tietoa, rohkaisua tai tukea
imetykseen. Suurin osa asioista on itseni selvittämiä ja kysyessäni olen saanut vastauksia hoitajilta. Muuten hommaan on suhtauduttu vähän asenteella "toimi siten kun itse osaat". Ja omalla kohdallanihan koko hommassa on vähän enemmän haastetta, sillä imetänhän kahta keskosvauvaa. Siksi olenkin itse todella tyytyväinen homman sujuvuuteen ja myös siihen, että mieheni tukee minua kiitettävästi hommassa. Kahden vauvan imettäminen ei nimittäin ole mitään nopeaa hommaa ja apukäsiä tarvitaan tasaisin väliajoin. Saati jos puhutaan vauvojen asettelusta samanaikaisesti hyvään asentoon rinnalle...
Omassa syömisessäni ei sitten olekaan tolkkua. Ruokahalu nimittäin jäi synnärille. Mikään ei oikein maita ja ruokamäärät ovat harvinaisen pieniä. Keskolassa hoitajat muistuttavat imettävän äidin tankkauksesta, koska se kuulemma vaikuttaa maidontuotantoon. Sen sijaan synnäriltä saamassani tuotepaketin materiaaleissa lukee, että äidin syömisellä ja juomisella ei juurikaan ole maitomääriin vaikutusta. Kumpaahan nyt sitten pitäisi uskoa??
Hieman kuvittelisin, että se ruokahalu kasvaa sitä mukaa kun vauvojen syömät maitomäärät kasvavat. Koita kuitenkin juoda ja syödä monipuolisesti, vaikka ruokamäärät olisivatkin pieniä. Itse imetin täysaikaisina syntyneitä kaksosia, ja nälkä alkoi vasta useampi viikko synnytyksen jälkeen imetyksen oltua kunnolla käynnissä jo hetken. Mutta sitten se suunnaton nälkä jatkuikin siihen saakka, kunnes vauvat olivat 6 kk ja söivät jo kunnolla kiinteitä.
VastaaPoistaJoku nälkä tässä saisi tosiaan tulla itsellekin. Olisi syöminen vähän mukavampas puuhaa kun ei tarvitsisi väkisin naamaan tunkea:( Juominen on onneksi helppoa! Nyt olen alkanut litkiä myös anopin tuomaa yrttiteetä, joka lisää maidontuotantoa. Lypsymääristä päätellen näyttää toimivan!
VastaaPoista