Pari päivää poissa töistä poikien luona hujahti silmissä. Alkaa otteet löytymään ja vaipanvaihdon tatsi hahmottumaan. On alle kaksikiloinen pojanpötkylä kyllä pieni! Jotenkin sitä vain otteet varmentuu ja luonnollistuu.
Vaipanvaihdon oppitunti yksi: käännä lapsen takapuolta kyljen suuntaisesti (tukee fysioterapeutin mukaan lapsen motorista kehittymistä ja oma kehon hahmottamista. Järkeenkäypää). Älä pidä kiirettä uuden vaipan kanssa sillä pojat tykkää pissata kaaressa heti kun iskä ottaa vaipan auki. Välillä kannattaa kokeilla syöttää ennen vaipanvaihtoa, koska takapuoli näyttää törisevän poikkeuksetta tuttipullo suussa näin muutaman päivän otannan perusteella.
Niin tuli sitä töissäkin käytyä:) Ajatukset olivat kovasti pojissa ja äidissä pitkin päivää. Kovasti tuli onnitteluja joka suunnasta. Varsin hellyttävää kun eskari- ja ykkösluokkalaiset tulivat oikein halaamaan minua. Isommat oppilaat tulivat korrektisti kättelemään tai muuten vain onnittelemaan.
Olen huomannut seuraavani poikaoppilaita eri tavalla rakenneultran jälkeen, jossa selvisi lastemme sukupuoli. Ja tänään huomasin sen muuttuneen vielä. En osaa vielä sanoa mikä se on, mutta varmasti se liittyy jotenkin isäksi tulemiseen. Huomaan puhuvani heille eri tavalla, luulen ymmärtäväni heitä paremmin ja lisäksi koko suhtautumiseni heihin muuttui voimakkaasti. Isäksi tullaan yhdessä yössä, mutta kasvaminen isäksi jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti