Keskola-äitiyden ensiaskelia

Pojat täyttivät tänään viikon ja tuoreen äidinkin aivot alkavat jälleen toimia:) Takana on varmasti yksi elämän ikimuistoisimmista viikoista, niin isoja asioita on tapahtunut.

Sydäntä särkee jättää pojat iltaisin keskolaan, ja joka ilta se on yhä kamalampaa :( Hoitohenkilökunta on osastolla kuitenkin supermahtavaa, joten hyvässä hoidossa pikkumiehemme ovat. Meille myös kerrotaan joka päivä, että nyt kannattaa vielä mennä kotiin ja levätä/nauttia/rentoutua, kun vielä voi. Tämän kuuleminen aiheuttaa kovin ristiriitaisia tunteita, sillä on vaikea kuvitella itsensä jonnekin muualle poikien viereltä. Katsomaan televisiota? Shoppaamaan? Tapaamaan kavereita? Näitä lapsia on odotettu syntyväksi vuosia. Tällä välin olen ihan tarpeeksi ehtinyt nauttia kaikesta siitä, mitä elämä ilman lapsia tarjoaa. Kiitos ei enää hetkeen.

Pääsin itse sairaalasta pari päivää sitten ja oli ihana päästä omaan kotiin hektiseltä vuodeosastolta. Äitejä ja vauvoja tulvii tällä hetkellä ovista ja ikkunoista - rauhallinen tunnelma oli osastolla haave vain. Onneksi olin selvittänyt monta asiaa etukäteen (mm. keskoslasten imetykseen liittyen), joten osasin kysyä asioita oma-aloitteisesti. Niinpä kiikutinkin onnellisena ensimmäisellä kerralla 2ml omaa äidinmaitoa keskolaan. Viikon jälkeen maidontuotanto on jo sitä luokkaa, että kyllä sinne ostoksillekin on suunnattava. Etukäteen hankkimani kaksi imetyspaitaa kun kuluvat päivässä, sen verran suttaavaa touhua imettäminen ja rintamaidon lypsäminen on.

Lypsäminen kuuluu olennaisena osana keskola-aikaan. Makuuhuonettamme koristaakin tällä hetkellä sairaalasta lainassa oleva pumppu ja aamulla maidot kulkeutuvat mukanani sairaalaan. Käsilaukun koostumus on siis nykyään vähän erilainen :) Tosin käsilaukun virkaa hoitaa tällä hetkellä sairaalasta saatu Libero-kassi.... Mammautuminen on siis alkanut kiitettävästi jo viikossa :)