Kertomani kissaepisodin jälkeen olen saanut itseni liikkeelle tekemään kissansuojia pinnasänkyihin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Selkeä kuva, millainen suojasta tulee. Ja eikun rautakauppaan.
Tarvittavat osat runkoon löytyivät helposti. Edessä olisi vain pikainen käynti saranoiden perässä rautakauppaan ja homma olisi kunnossa. Ensimmäinen rautakauppa: ei löydy. Seuraava hieman paremmin varusteltu rautakauppa: ei löydy. Kaupungista löytyvä kiinnitystarvikkeiden erikoismyymälä: ei löydy. Selailemme myyjän kanssa yhdessä katalogeja päät yhteen kolisten. Meinaan jo menettää toivoni, kun yhtäkkiä myyjä hihkaisee, että löytyi! Katalogista, toisen myymälän katalogista... Hermot jo melkein riekaleina suuntaa neljänteen kauppaan: ei löydy. Tähänkö tämä lupaavasti alkanut projekti päättyy?
Illalla nettishoppailu tulee mieleeni. Sopiva firma löytyi helposti ja ensimmäinen sähköposti lähtee klo 23. Seuraavana aamuna saan hintatiedot ja ennakkolaskun. Ostan saranoita heti neljää pinnasängyn suojaa varten, varmuuden vuoksi. Tunnen itseni typeräksi. Miksen heti siirtynyt nettishoppailuun? Olisin säästänyt dieselin ja ajan lisäksi myös aikalailla hermojani. Naiseni voi kertoa lisää, kuinka voit tehdä mahtavia löytöjä halvalla ihan vain sairaalan sängyssä pötköttäen:) Postiluukusta nimittäin tipahtelee pieniä vauvanvaatteita tasaisin väliajoin, vaikka naiseni ei ole ollut kotona neljään viikkoon.
Dieselistä puheenollen, matka Turkuun on tullut kuluneina viikkoina harvinaisen tutuksi. Naftaa on kulunut tänä keväänä enemmän kuin olutta Isomäen jäähallissa. Isäni lupasi onneksi heikkona hetkenään bensaluottokorttiaan lainaksi. Rahalla ei tarvitse maksaa takaisin, vaan kuulemma työnteolla sitten joskus. Taidan joutua olemaan koko pitkän kesälomani lapsuudenkodissa kesäapulaisena. Onneksi ei ollut puhetta vuodesta, tulevana kesänä riittää kaksosten kanssa varmasti tarpeeksi puuhaa muutenkin...
Moni mies voisi muuten olla onnellinen naisen ollessa poissa kotoa viikkokausia. Mahtavaa! Oikeaa laatuaikaa itseni kanssa! Saan katsoa telkkarista mitä haluan, ostaa kaupasta mitä haluan! Niin varmaan... Aika kaukana ovat olleet ajatukseni edellisistä. Hmm. Aloittaisinko nyt keittiön seinien maalauksen? Vai kenties verhoilisin nuo keittiön tuolit, jottei tarvisi syödä aamiaista sohvalla? Pesisinkö pyykkiä? No eivät vaatteet vielä likaisia ole, kun en ole juuri urheillutkaan. Tyhjentäisinkö keittiön jo tavaroista? Vilkuilen taas kerran puhelinta, onko tullut jotain viestiä Turusta.
Ei ole paljon tullut rentouduttua. Joku voisi sanoa, että relaa vähän tai ei oravanpyörässä ole pakko olla. Ei niin, mutta haluan että kotimme olisi mahdollisimman valmis, kun lapset päättävät astua tähän maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti