Suuri ja mahtava henkilökunta

Naistentautien klinikalla missä majailen, on ensisijaisen pätevää henkilökuntaa. Koko osasto on tarkoitettu raskaana oleville tai synnyttäneille, joiden vauvat eivät syystä tai toisesta ole päässeet vierihoitoon. Eli todennäköistä on, että jos synnytän ennen raskausviikkoa 32 (joka on raja synnytysten pitämiselle yliopistollisessa sairaalassa), löydän itseni uudelleen samaiselta osastolta vauvojen kerätessä voimia keskolassa. Kätilöitä täällä on ainakin 14. Lääkäreitä on iso kasa ja kuulemani mukaan kaikkien tulee olla jo erikoislääkäreitä. Lisäksi sitten kaikki eri alojen opiskelijat, joten onhan tässä ehtinyt jo nähdä kasvot sun toiset.

Mistä tuo 32 viikon raja sitten oikein tulee?
Se ei tule itse synnyttämisestä, sillä minut Turkuun lähettäneen ylilääkärin mukaan "synnyttää nyt voi missä tahansa". Sen sijaan pikkukeskosten hoito on keskittynyt yliopistollisiin sairaaloihin koko maassa. Pikkukeskosella tarkoitetaan juuri ennen vkoa 32 syntyneitä tai alle 1500g painavia vastasyntyneitä. Olen siis täällä ensisijaisesti vauvojen, en itseni tähden, joka on ketutuksen hetkellä aina hyvä muistaa.

On tietenkin päivänselvää, että kätilöiden osaamisessa ja tietotaidossa näkyy myös "erikoistuminen" raskaana olevien hoitoon. Keskussairaaloissa kätilöt ovat "moniosaajia" hoitaen sekä synnytykset että kaikki muut potilaat. Koska itse työskentelen koulutusalalla tiedän mitä tämä merkitsee: osaaminen ei voi mitenkään olla niin syvällistä kun sen pitää olla niin laajaa. Siis iso taputus sille, joka on tällaisen osaston tähänkin sairaalaan joskus keksinyt!

Koska porukkaa on paljon, niin onhan se tietysti selvää että kaikkien kanssa ei ole niin hyvin samalla aaltopituudella. Tässä joitakin esimerkkejä, miten asioita EI kannata hoitaa:

- Älä kysy huoneeseen tullessasi äkäisesti, että "mikäs täällä on?", kun olen soittanut soittokelloa. En minä sitä huvikseni soittele (vaikka välillä mieli tekisi), vaan tarvitsen oikeasti apua. Ja olen vielä niin kiltti että "kerään" kaikki tarpeet aina samaan aikaan hoidettavaksi.

- Älä ihmettele ääneen, "mitä sä olet oikein tehnyt täällä kun tavaraa on näin paljon lattialla?" Tervetuloa vaan koittamaan esim. aamutoimia makuuasentoon.

- Älä sytytä täysiä kattovaloja huoneeseen yöllä, kun tulet toimittamaan asiaani, vaikka sinua itseäsi ottaisi kuinka päähän auttamiseni (vuoron omahoitajan ollessa tauolla, muun potilaan luona tms estynyt) ja joutuessasi tuuraamaan työkaveria. Teidän taukonne eivät nimittäin mene yksiin minun tarpeideni kanssa. Viime yönä yksi tuuraaja räppäsi täydet valot päälle, josta jouduin huomauttamaan. Minähän en ole tässä yövuorossa... Vaikka välillä siltä tuntuukin kahden vauvan melskatessa täysillä mahassa ja potkien kylkiä ja virtsarakkoa :-)

- Älä huijaa tai ole laiska. Kysyessäni iltapalan yhteydessä onko vaalean Hesburger-sämpylän sijaan tummaa leipää, älä sano että ei ole, jos sitä kerran on! Vai miten selität muuten sen, että yövuoron vaihtuessa sitä kuitenkin heti löytyy (ja myös kurkkua ja salaatinlehtiä)??
Rakas mieheni saa tänään tänne tullessaan hiipiä valokuvaamaan päiväsalin ruokakaapit, niin tiedän mitä voin pyytää... (Huomautuksena, että olen pienikokoinen, solakka ihminen, en mikään ruokahirviö. Mutta olen kuitenkin RASKAANA.) Toisena yönä peräkkäin en viitsisi syödä nälkääni suklaata, vaikka se maukasta olikin.

Muuten planeetalla kaikki hyvin. Tänään tiedossa myös seurantaultra, niin kuulen missä mennään ja paljonko vauvat ovat kasvaneet.

Ja bonuksena tietysti rakkaan vierailu! Nyt tähän paljon sydämiä, mutta kun en osaa.....!!!!! Laitetaan sen sijaan kakun kuva muutaman viikon takaisilta vauvakutsuilta, tuollaisesta herkusta saa täällä vain haaveilla. Mut sokeri ja rasvahan on vaaaarallista :-)