Naistenpäivän tunnelmia

Mikäs sen parempi paikka Naistenpäivän viettämiselle, kuin naistentautien osasto. Tässähän sitä pääsee itse oikein naiseuden ytimeen vaaleanpunaisine pyjamineen! En tiedä minkälaiseksi olin odotusajan kuvitellut, mutta en ainakaan tällaiseksi. Onneksi tulevat lapsukaiset ovat superhypertoivottuja, niin pysyy järki päässä tämän kaiken keskellä. Sain muuten eilen taas yhden osanottotoivotuksen sen vuoksi, että odotan kaksosia. En kertakaikkiaan voi käsittää miten joku päästää tällaista suustaan!! Ja joka kerta laukojana on pienten lasten äiti. Tiedoksi nyt kaikille, että tämä tilanne kokonaisuudessaan on erittäin upea ja koemme olevamme äärimmäisen onnekkaita kahden vauvan samanaikaisesta syntymästä, eikä vauva-arki pelota pätkääkään. No, tapansa ja ajatuksensa elämän raskaudesta tietysti kullakin.

Näkemäni lääkärit ovat tähän asti olleet tällä osastolla pelkkiä naisia. Porissa ylilääkärinä toimii kuitenkin mies eli olettaisin toista sukupuolta löytyvän myös näin isosta talosta. Kätilöt ovat myös olleet kaikki naisia. Tein kuitenkin vähän salapoliisityötä ja sain kuulla, että synnytysosastolla työskentelee kaksi miespuolista kätilöä. Jos satun synnyttämään täällä, niin katsotaan osuuko arpanoppa heihin. Miltäköhän asia omasta miehestä tuntuisi? Luultavasti ei miltään. Kaksosten syntyessä salissa häärää joka tapauksessa iso määrä ihmisiä: pari lastenlääkäriä, gynekologi, kätilö, pari lastenhoitajaa.... Mahdunkohan itse ollenkaan mieheni kanssa mukaan, synnytyssalit ovat kuitenkin aika pieniä :-)

Lääkärikierroilla mukana olleet amanuenssit (5. vuoden opiskelijoita) ovat kuitenkin kaikki olleet miehiä. Ihmettelinkin tässä yksi päivä kätilölle, että onpas miehiä erikoistumassa tälle alalle paljon. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole se, vaan se, että jokaisen opiskelijan on pakko olla jokaisella naistentautien osastolla viikko. Ja kertomuksessa korostettiin muuten tuota pakkoa.... Tutkimuksissa kuulemma syntyy aina välillä hauskoja hetkiä, kun tuntuu että nuoret amanuenssimiehet eivät tiedä (osaa tunnustella?) onko nainen jo synnyttänyt vai ei :-) Pitääkin seuraavaksi itse kysellä amanuenssilta kauheasti kaikkea, niin saadaan jotain hupia tähän touhuun.

8.3. eli tänään on tasan kuukausi siihen päivään, kun minulla tulee täyteen 34. raskausviikkoa ja monikkolasten syntymää ei enää estellä lääketieteellisin keinoin. Eli pahimmassa tapauksessa lepoa on jäljellä enää tuo aika. Tai parhaimmassa tapauksessa vain tuo aika. Pahin/parhain vielä/enää, nämä sekoittuvat tasaiseksi mössöksi riippuen katsooko asiaa aamulla vai illalla. Iltapäivällä asiaa ei kannata kysyä itseltään ollenkaan, silloin kaikki tuntuu aina tosi pitkältä. Lounaan (klo 12) ja päivällisen (klo 17) välinen aika on aina kovin pitkä. Tänään odotus kuitenkin palkitaan elävän miehen muodossa !

Sain muuten eilen osastolle kukkalähetyksen, joka oli ihana yllätys! Leikitään että se tulikin tänään, niin voin minäkin sanoa saaneeni naistenpäivän kukkia!