Positiivisuus karkuteillä

Pulla päivässä piristää, mutta ei sekään ihmeitä tee. Samoin kuin ei myöskään kylmä kahvi tässä tilanteessa: olin varannut kampaajan päivän viime viikon ultrakäynnin JÄLKEEN. Hyvät naiset, älkää toimiko kuten minä, vaan hoitakaa kaikki tyvivärjäykset ja leikkaukset aina ehdottomasti ennen lääkärikäyntiä. Saan nyt kärsiä tyhmästä logiikastani (toivottavasti?) viikkokausia. Huivi päähän vaan ja menoksi! Ai niin, enhän ole menossa minnekään, paitsi vessaan ja suihkuun. Ja noissakin on olo huomioiden välillä liikaa, että ei muuta kuin valitsemaan tärkeämpi... Miespuoliset lukijat tietysti ajattelevat nyt, että ei kai tukalla nyt ole mitään väliä tuollaisessa tilanteessa. No ei olekaan, paitsi vaan vähän on. Olis kiva olla kuvankaunis sairaalalakanoissa ja ylisuuressa pyjamassa :-)

Mutta pullaa löytyy nyt. Mieheni kävi vierailulla ja täytti herkkuvarastot kiitettävällä luovuudella :-) Muuten vierailu menikin vähän penkin alle. Kun läheisin ihminen tulee käymään, niin ei muuta kuin hanat auki ja itkemään, vaikka muuten on hymyillyt koko päivän vierailua odottaen!!

Tästä sisuuntuneena päätin listata ennen koisaamista viiden kohdan listan mitkä asiat ovat hyvin, pidempään listaan en vielä toistaiseksi pysty:

- Olen jo raskausviikolla 29+, paljon aiemminkin syntyneet vauvat ovat kehittyneet täysin terveiksi ja elinvoimaisiksi

- Tämän päivän lääkäritarkastuksessa todettiin, että tilanne on pysynyt ennallaan viikon takaiseen eli levosta on ollut hyötyä

- Minulla on mielettömän hyvää vertaistukea saatavilla tilanteeseen sekä tutuissa että tuntemattomissa

- Vauvat ovat kehittyneet masussa hyvin ja liikkuvat supervilkkaasti

- Huomenna on jo keskiviikko ja siitä kahden päivän päästä saan taas rakkaani tänne koko komeudessaan :-)

Huh, helpotti. Positiivisuuteni on siis edelleen olemassa.

Kuvassa näkyy myös positiivisuuteni salaisuus, runsas lepo....