Oloni on nuutunut kuin pari viikkoa sitten saamallani kevätesikolla. Kukkaa piristää reipas vesiannos, itseä veden (tai kahvin) litkiminen ei piristä pätkääkään. Suklaatakin olen koittanut - sen piristävä vaikutus kestää juuri sen aikaa kun pala suussa sulaa, sitten ollaan taas lähtöpisteessä. Pientä piristävää vaikutusta olen kuitenkin huomannut jutustelulla, joten tästä eteenpäin lienee jo syytä aktivoitua puhelimen käytössä.
Osasyynsä nuutumisrefleksiin lienee myös päivittäisellä ravintolisä- ja lääkeainecoktaililla. Miten se sanonta menikään? Raskaus ei ole sairaus! Rohkenen pikkuhiljaa kyseenalaistaa tuon myytin, sen verran laitostunut alan olla. Välillä en voi olla myöskään miettimästä, että eikö tätä makaamista voi mitenkään harrastaa kotioloissa? Pitäisi vain palkata
täysipäiväinen kodinhoitaja palvelukseen. Tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi, mutta minulle kyllä ei. Ellei oma äiti suostuisi ottamaan pestiä vastaan.
Tässä kooste päivittäisistä napeista ja piikeistä, joita täällä vetelen vauvojen ja itseni tähden:
- supistuksenestolääke, joka on verenpainelääke eli laskee myös verenpainetta
- edellisen lääkkeen sivuvaikutuksena aiheuttamaan päänsärkyyn päänsärkylääkettä tarvittaessa, kerran särky yltyi migreeniksi ja tarvittiin myös tujumpaa lääkettä
- verenohennuslääke piikkinä vatsaan, sillä jatkuva makaaminen aiheuttaa veritulppariskin
- edellisen lääkkeen vuoksi kalkkitabletti, koska se hapertaa luita
- magnesiamaitoa vatsan toiminnan tehostamiseksi (kun kohdunkaulaa on jäljellä vähän, kaikenlainen ponnistaminen on kielletty)
- rautatabletteja hemoklobiinin ylläpitämiseksi, sillä kehoni huolehtii tällä hetkellä kolmen ihmisen rautavarastoista
- närästyslääke, jatkuva makaaminen pahentaa raskaudessa normaslistikin esiintyää närästystä kiitettävästi
- kortisoonisuihke nenään, sillä sairaalan luokattoman huono sisäilma on aiheuttanut raskaudesta riippumattomia ikäviä sivuoireita limakalvoille (kannattaa googlata hakusanoilla "Tyks sisäilma" niin saa tietää mistä on kysymys)
Unohdinkohan jotain väsymykseltäni?
Ai niin, lääkäri kertoi eilen, että jos oikein alkaa ketuttaa, niin rauhoittavaa saa heti. Kiitos, mutta ei kiitos. Luotan ennemmin oman mielen sisäisiin prosesseihin ahdistuksen hillinnässä. Raskaus on toivottu ja odotettu, että eihän tässä aikuisten oikeasti ole mitään ongelmaa.
Seuraavaksi vähän kahvia ja suklaata (yrittää kannattaa aina) ja pikku torkut, tässähän se päivä mukavasti taas hujahtaa. Päiväunilla voin vaikka unelmoida vielä tuosta eilisestä suklaakakusta (kuvassa), joka muuten oli superhyvää! Kysyin muuten mieheltäni kakkupaloja syödessämme, että mikä tämän kakkupalan nimi leipomossa oli. Kuulemma nimi oli kakkupala... Selvä :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti