Nyt alkaa vakavasti tuntua, että oma elämäni muistuttaa kyseistä hirvittävää näytelmää. Lähipäivinä on ollut ajoittain tunne, että polla hajoaa juuri nyt. Viides viikko totaalista vuodelepoa meneillään ja sitä ennen olin lääkärin määräyksestä kotilevossa jo neljä viikkoa ( jotain pientä jaloittelua uskalsin sisätiloissa näinä viikkoina tehdä). Eli kohta yhteensä yhdeksän viikkoa ja vielä pitäisi jaksaa ties kuinka kauan (mitään ohjeistuksia lääkäriltä tilanteeseen ei toistaiseksi ole).
Kuinka kauan tällaista tilannetta terve ihminen kestää?? En nyt haluaisi moittia itseäni itsekkääksi tai kärsimättömäksi ihmiseksi. Jos joku ei näitä ajatuksia ymmärrä, niin kannattaa kokeilla itse vastaavaa. Tähän kuvioon kun lisätään vielä asunnon remontti ja se, että pääosin makaan keskellä kaaosta.
Tänään mittarissa onneksi jo 32+5 eli aika pitkälle on päästy! Luen päivittäin netistä tarinoita pikkukeskosina syntyneistä ja heidän ensihetkistään. Olen itse äärimmäisen onnekas, kun raskauteni on edennyt näin pitkälle ja vauvat alkavat olla jo isoja. Joka hetki tämäkään asia ei vain jaksa tsempata minua eteenpäin. Nukkuminen on onneksi osoittautunut hyväksi keinoksi fiiliksen parantamiseen. Ei kun päiväunille....
Vauvojenkin sänky kissasuojineen valmistui eilen minun ihaillessa miehen puuhastelua vierestä. Vain asukit enää puuttuvat:) Toinen kissoistamme yritti muuten sitkeästi päästä suojan läpi sänkyyn, mutta ei onnistunut, hahaa!
Minä pääsin 30+2 asti. Poikamme syntyi sektiolla lauantaina Taysissa mitoin 1570 g ja 40 cm. Sekä minä että lääkärit olimme tosi tyytyväisiä että alkutilanteesta päästiin näinkin pitkälle: vauva ehti kerätä painoa yli 300 g ja raskausviikkoja saatiin kasaan reilut kolme lisää. Infektio iski vasta sitten. Pääsin itse eilen kotiin ja nyt sitten lypsetään kotona ja käydään 90 km päässä keskolassa katsomassa poikaa, joka onneksi on voinut elämänsä alkupäivät varsin tasaisesti.
VastaaPoistaJokainen päivä kun vauvat pysyy mahassa on todellakin pieni voitto. Nyt se vasta konkretisoitui minullekin. Kärsillisyyttä ja tsemppiä sinne roppakaupalla!
Onnea mielettömästi! Upeaa, että viikkoja ehti kertyä lisää ja poika voi hyvin! Nyt toivotankin paljon iloa ja voimia tuleviin viikkoihin. Itse menen huomenna kontrolliin joten perästä kuuluu mitä minulle sanotaan:)
VastaaPoistaMahtava kissasuoja! Onko noita molempiin pinniksiin? Eräs tuttu nimittäin teki lapselleen vastaavan siinä vaiheessa, kun lapsi päätti reilun vuoden kypsässä iässä tulla pinniksestä pää edellä lattiaan. Rauhotti kummasti vanhempien öitä, kun ei tarvinnut liian aikaisin siirtyä lastensänkyyn nukkumaan. Eli teillä on nyt mahdollisesti monikäyttöinen hökötys, jos teidän lapset osoittautuvat tuollaisiksi vauhdikkaiksi kavereiksi.
VastaaPoista-Akuliini
Kiitos vain kehuista;) Minunkin mielestäni suojasta tuli oikein tyylikäs. Suojia on toistaiseksi yksi, kun vauvat alussa nukkuvat todennäköisesti samassa pinniksessä. Toinen on kyllä tulonpääll, kunhan tämä remontti tästä kääntyy voitonpuolelle..
VastaaPoista