Suunnitelma B

Niinhän siinä sitten kävi, että lääkäri muutti reippaasti mieltään ja siirsi perjantaille suunnitellun kotiuttamisen maanantaille. Taas nähtiin, että pessimisti ei pety! Kannattaa vaan sitkeästi pitää yllä melankoolista mielialaa, mitä sitä turhaan piristymään.

Seuraavaksi odotankin, että kotiuttaminen muuttuu poriuttamiseksi (= Satakunnan keskussairaalaksi). Maltilla siis edelleen eteenpäin. Maltillisuutta edesauttaa myös edelleen laskevat trombosyytit (jotkut veriarvot), mitkä liittyvät raskausmyrkytykseen. Seuraavat verinäytteet otetaan maanantaina ja tuloksena voi tietysti olla mitä vaan. Muita oireita ei onneksi edelleenkään esiinny ja arvot voivat laskea muutenkin. Kukaan ei vain selitä miksi, täytyy siis googlata kunnon tiedonhakijan tavoin.

Edes miehen vierailu ei saa aikaa kulumaan enää nopeammin. Kun mieheni iltapäivällä lähti käymään asioilla rautakaupassa (tarpeita meidän perheessä riittää), niin olin 45 minuutin yksinolon jälkeen kuin tulisilla hiilillä - ja kuvitelkaa, soitin perään kysyäkseni missä olet ja etkö jo tule pian takaisin? Ilmiö lienee ymmärtääkseni sama kuin vauvojen synnyttyä. Kanniskeltuasi koko päivän vatsapuruja itkeviä lapsosia, miehen myöhästyminen viisikin minuuttia kotiinpalusta voi aiheuttaa äidissä katastrofiin viittavan reaktion. Tätä siis odotellessa.

Välillä tuntuu, että koko raskaana oleminen alkaa pikkuhiljaa riittää. Mielestäni kärsimättömän ihmisen kärsivällisyyttä on koeteltu jo ihan tarpeeksi. Tänään pohdinkin, että mitä tapahtuisi, jos vaan ihan pokkana kävelisin osaston ovista ulos. Jätin kuitenkin kokeilematta hyvän palvelun takaamiseksi myös jatkossa ja tyydyin pukeutumaan sairaalan possuasuun lauantai-illan ratoksi, kuten kuvasta näkyy.