Olipa kerran ....

Jos kaikki menisi kuin elokuvissa, elämäni olisi sujunut suurinpiirtein näin: tapaan miehen, rakastumme, päätämme tehdä lapsen ja saamme sen kerran peittoa heiluttamalla. Toiset ehkä syntyvät näin onnellisten (ja tylsien?) tähtien alla, mutta minä en ilmiselvästikään kuulu siihen joukkoon. Onneksi asioilla on taipumus järjestyä, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

Tällä hetkellä vietän päiväni täydellisessä vuodelevossa Tyksin naistentautien osastolla 312, nauttien täysipäiväisesti (ja vielä toistaiseksi täysipäisesti) kahden kaksosvauvan hautomisesta. Rakas mieheni on nimennyt minut hautomon pääjohtajaksi, joten asiat voisivat kaiketi olla huonomminkin. Tosin palkka tästä hommasta on vielä matkalla....

Tällaisessa tilanteessa ollaan siis tänään, raskausviikolla 28+6. Lisätietoa, ajatuksia, aavistuksia sekä menneen että tulevan pohdintaa seuraa pian perässä.

Kuvassa vauvojen sykkeitä ja sydänkäyrät eiliseltä.