Sunnuntaifiiliksiä

Ihminen on selkeästi sopeutuvainen yksilö, tilanteessa kuin tilanteessa. Aika ajoin olo sairaalassa alkaa tuntua kumman mukavalta. Iso merkitys lähipäivien fiiliksessä on tietysti ollut oman miehen kahden yön yli kestänyt vierailu. Tuntui ihan suhteen alkuaikojen glamourilta, kun yhdessä vietettiin viikonloput ja sitten alkoi taas "oma arki". Sitä mallia ei meillä kestänyt kylläkään kovin pitkään, mutta se onkin sitten toinen tarina :-) Lisäksi meillä oli pienimuotoiset treffit: pizzaa lähipizzeriasta, elokuvaa ja irtokarkkeja. Ei siis ollenkaan hullumpi viikonloppu! Hyvällä fiiliksellä uuteen viikkoona. Alkaa muutenkin olla voittaja-olo: olo on tasainen ja huomenna on täynnä 30 raskausviikkoa! Tähän en jaksanut kyllä pari viikkoa sitten uskoa, mutta tässä sitä nyt ollaan!

Osastolla makoiluni on myös hyvin rutinoitunut. Päivärytmi noudattaa selkeää kaavaa ja sen avulla aikakin kuluu ehkä hitusen nopeammin. Iso merkitys on myös sillä, että pukeudun päiväksi aina omiin vaatteisiin ja vaihdan sairaalakoltun vasta yöksi. Taidan olla poikkeus joukossa, sillä käytävässä näyttää hiippailevan toinen toistaan tyylikkäämpiin sairaalavaatteisiin pukeutuneita daameja. On tietysti eri asia, viettääkö osastolla neljä päivää vai neljä viikkoa.... Lisäksi kaikki tarvittavat tuotteet ja turhakkeet ovat asettautuneet hyvin käsien ulottuville sängyn molemmin puolin, joten minun ei tarvitse pinnistellä minnekään suuntaan tarpeettomasti. Lepo on siis hyvin taattu näissä olosuhteissa.

Tulevaisuus alkaa myös jännittää, kun aikaa ajatteluun hyvin on. Vauvojen syntymä on parhaimmillaankin odottamassa neljän viikon päässä ja sitten olemme äiti ja isä! Lääkitys lopetetaan ja liikkumislupa annetaan viimeistään, kun 34 raskausviikkoa on täynnä. Koska oma tilanteeni on jo nyt niin "kypsä", niin tuon jälkeen ( jos sinne asti siis päästään), ei lähtöä synnärille tarvitse varmastikaan kauaa odotella. Vuosia odotettu tapahtuma alkaa siis olla lähempänä kuin ehkä ymmärränkään!

Olenkin jo käynyt vähän keskusteluja kätilöiden kanssa synnytyksestä ja imetyksestä. Ohjausta ja keskustelua saa täällä todella hyvin aina kun itse tahtoo. On ollut hurjan hieno kuulla, että keskoslasten imetys onnistuu ihan yhtä hyvin kuin täysiaikaisena syntyneidenkin lasten. Tietysti maito annetaan alkuun luultavasti nenä-mahaletkulla, mutta siis kuitenkin oman äidinmaidon käyttö on mahdollista. Tämä on itselle ollut tärkeä kuulla. Käytäntö sitten osoittaa myöhemmin miten homma alkaa sujua. Myös viimeisiin tarpeellisiin tavarahankintoihin on aika paneutua nyt. Ainakin pinnasängyn kissasuoja ja hoitoalusta puuttuvat vielä. Mielekkäämpää tosin minulle tuntuu olevan potkuhousujen ja pikku-bodyjen hankinta, vaikka niitä on kotona kaappi jo pullollaan....

Kuvassa parit söpöt 44cm pöksyt, jotka odottavat kotona käyttäjiä. Laitetaan edelleen sukupuolineutraali kuva, sillä vauvojen sukupuolet on pidetty läheisiltä salassa. Nimet aiommekin kertoa sitten pian syntymän jälkeen, käytetäänhän niitä heti keskolassakin hoitajien toimesta.