Viikkojuhlia tiedossa!

Tänään täyttyi vihdoin 30 raskausviikkoa! Jälkikäteen on aina helppoa ihmetellä, että mihin viimeiset kaksi viikkoa ovat oikein hävinneet. Vaikka nyt tuntuu valoisalta, niin näihin viikkoihin mahtuu kuitenkin monta tuskaista hetkeä, uskokaa pois. Huomenna aiommekin juhlia mieheni kanssa viikkojuhlia kakkupalan kera! Keskola-aikanahan juhlitaan usein "kilojuhlia" eli vaikka sitä että vauvan paino on ylittänyt maagiset 2 kg. Me aloitamme juhlimisen jo nyt, sillä juhliminenhan ei ole koskaan turhaa! Juhlan kunniaksi menen huomenna myös suihkuun :-)

Tässä kohdin on luottoa hengähtää hetkeksi ja edes pikkuisen uskoa siihen, että synnytys ei nyt sitten vielä käynnistynytkään. Olo on mahassa niin tasaisen sama, että välillä tuntuu ihan pöljältä maata koko ajan. Olen kuitenkin kiltti tyttö ja noudatan tohtorin ohjeita tunnontarkasti. Huomenna pääsenkin lääkärin ultrattavaksi ja kuulen mitä vauvoille kuuluu.

Juhlista puheenollen, aloitin tänään ristiäistarjoiluiden pohdinnan. Samoin aktivoiduin kunnolla tavarahankintoihin, joita puuttuu a) vauvoilta ja b) uudesta kodistamme. Olen siis selkeästi palannut elävien kirjoihin. Samalla tuntuu mukavalta olla osana normaalia elämää - mies sitten vain juoksee kuriirina ostoslistojeni mukaisesti. Vielä on kärsivällisyyttä löytynyt kiitettävästi.

Minulta muuten kysyttiin tänään, että mitä makuuasennossa voi tehdä. Hihittelimme yhdessä ystäväni kanssa puhelimessa kysymykselle. Vastaus on että ei yhtään mitään, paitsi käyttää aivojaan ja pyöritellä nilkkojaan. Jos ei kyljen kääntämistä lasketa tekemiseksi.

Kuvassa osaston päiväsalista löytyvä taulu. Kiltit kätilöt ovat kärränneet minut eilen ja tänään ruokailemaan sänkyni kanssa päiväsaliin. Olen nähnyt ihmisiä ja saanut juttuseuraa. Tarinoita tällä osastolla on yhtä monta kuin potilastakin. Täällä ollessa ei voi kuin ihmetellä, että mikä normaali ja ihana odotus? Pelkkää naistenlehtien luomaa illuusiota, sanon minä.